VIIKON SITAATTI

Viikko 44:
"Hannu M puhuu asiaa. Kaikki vanhat kääkät pois päättämästä" (Y-K 30.10.12).
- Näin oli Hannu Mikkilä (kesk.) näköjään populistina puhunut vaalien alla, vaikka nimenomaan Nurmeksen kepuehdokkaissa taisi olla näitä "vanhoja kääkkiä" eniten. Aloittaisi Hannu Mikkilä omien piiristä tuon puhdistustyön, jos pelkkää ikärasismia haluaa jossakin harjoittaa.

Suomen Itsenäisyyspuolue:

 

 

Tiedotusvälineille 9.7.2009
 
Eduskunta on rikkonut perustuslakia toistuvasti
 
YLE:n teksti-tv uutisoi 8.7. Irlannin uudesta kansanäänestyksestä koskien EU:n Lissabonin sopimusta. Uutisessa todetaan: ”Irlanti on ainoa jäsenmaa, jossa laki edellyttää kansanäänestystä. Muun muassa Suomessa riittää eduskunnan siunaus, jonka sopimus on jo saanut”.
 
Väite siitä, että Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen riittäisi Suomessa ”eduskunnan siunaus”, on kovin kiistanalainen. Eduskunta itse on katsonut, että se voi päättää asiasta 2/3 enemmistöllä. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan eduskunta itse päättää, mikä on perustuslain mukaista.   
 
Lissabonin sopimus on käytännössä sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten kansanäänestyksissä hylkäämä EU:n perustuslaki. Jos se tulee voimaan, se tekee EU:sta oikeushenkilön, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. EU voi esim. päättää, että se liittyy Naton jäseneksi. Lissabonin sopimus merkitsee myös määräenemmistöpäätösten käyttöön ottamista hyvin monissa asioissa. Tämä vie pieniltä jäsenmailta niiden nykyisen pienen päätösvallan unionissa.
 
Suomen perustuslain 94 pykälän mukaan kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita. Nuo perusteet on lueteltu perustuslain 1 ja 2 pykälässä: Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu kansalle. Tuo perustuslain ydin ei enää toteudu. EU-Suomi ei ole itsenäinen, sillä kaikki unionin lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella. Ylin valta ei enää kuulu Suomen kansalle niissä asioissa, joista EU päättää.
 
On päivänselvää, että Lissabonin sopimuksen hyväksyminen on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Yhtä selvää on, että Suomen liittäminen EU:hun tapahtui perustuslakia rikkoen. Liitoksella siirrettiin eduskunnalle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa ja kansalle kuuluvaa ylintä valtaa pois maasta eduskunnan 2/3 enemmistöllä.

 
Vastaava vallan siirtäminen vaikkapa lääninhallituksille vaatisi 5/6 enemmistön. Eduskunta rikkoi perustuslakia myös kun markka vaihdettiin euroksi. Päätös tehtiin yksinkertaisella enemmistöllä, vaikka perustuslakiin oli kirjattu, että ”Suomen rahayksikkö on markka” ja perustuslain muuttamiseen olisi tarvittu 5/6 enemmistö.
 
Kaiken sanotaan olevan laillista, kun eduskunta on itse todennut päätökset laillisiksi. Pukki on kaalimaan vartijana. Nykyinen oikeusministeri Brax sanoi ennen ministerin uraansa, että ”Kyllä eduskunta voi rikkoa perustuslakia”.
 
Suomalaisista itsestään riippuu kuinka kauan laittomuus ja rakenteellinen korruptio saavat Suomessa rehottaa.
 
Me suomalaiset emme ole tottuneet päättämään itse omista asioistamme. Nyt on jo korkea aika opetella.
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja


Tiedotusvälineille 6.7.2009
 
Rakenteellista korruptiota vastaan suoralla demokratialla
 
Viime aikoina esillä ollut valtapuolueiden rahoitus on vain pieni osa rakenteellisesta korruptiosta.
 
Rakenteellinen korruptio on niin oleellinen osa suomalaista yhteiskuntaa, että sitä ei yleensä tunnisteta korruptioksi. Muutama esimerkki:

- Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan eduskunnan  perustuslakivaliokunta on Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Nykyisen perustuslakivaliokunnan jäsenistä osa on saanut Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahaa, jota yksi KMS:n vaikuttaja kutsui maksetuksi arvovalintavaikuttamiseksi. Osa perustuslakivaliokunnan jäsenistä ei ole avannut vaalirahoitustaan.

 
- Suomen perustuslaki kieltää puoluekurin. Silti valtapuolueissa kansanedustajia pakotetaan noudattamaan puoluekuria eli äänestämään vastoin omaa kantaansa jos puoluejohto niin vaatii.

- Puoluetuet jaetaan vain eduskuntapuolueille. Kuluvana vuonna puoluetukien kokonaismäärä on n. 40 miljoonaa euroa. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet eivät saa puoluetukea.

- Puoluelaki velvoittaa julkisen palvelun laitoksia, mm. Yleisradiota kohtelemaan kaikkia puolueita tasapuolisesti. Viime vuosina Yle on ottanut kannan, jonka mukaan puoluelain mahdollistama ”ohjelmallisten näkökohtien huomioiminen” mahdollistaa sen, että eduskunnan ulkopuolella olevia puolueita ei päästetä ollenkaan samoihin  vaalikeskusteluihin eduskuntapuolueiden kanssa. Tätä Ylen tulkintaa oikeuskansleri pitää puoluelain mukaisena. 

- Julkisuus on rahan arvoista. Suurten tiedotusvälineiden antama julkisuus on verrattavissa rahalliseen tukeen. Puolueiden kohtelu suurimmissa tiedotusvälineissä on äärimmäisen epätasa-arvoista. Esim. maan suurin lehti esitteli äskettäin pidettyjen EU-vaalien alla vain eduskuntapuolueiden ohjelmatavoitteita. Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden tavoitteista vaiettiin kokonaan. Kun valtakunnallisia puoluekannatusmittauksia tehdään, eduskunnan ulkopuolisia puolueita ei edes mainita nimeltä. Ne ovat ryhmä ”muut”.      
 
Jotta olisi aitoa demokratiaa, siis kansanvaltaa, tarvitaan avointa julkista keskustelua. Kumpaakaan ei Suomessa ole.
 
Eduskunnan tulisi toteuttaa kansalaisten tahtoa, mutta nykyinen ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Tämä näkyy mm. siinä, että eduskunta on hyväksynyt EU:n perustuslain kahteen kertaan vaikka kansalaisten enemmistö ei sitä olisi hyväksynyt ja olisi halunnut asiasta kansanäänestyksen. 
 
Edustuksellisen demokratian rappio ja laaja rakenteellinen korruptio huutavat vaihtoehtoa.
Suoraa demokratiaa on lisättävä. On otettava käyttöön sitovat kunnalliset ja valtakunnalliset kansanäänestykset. Tarvittava poliittinen suunnan muutos tarvitsee nähtävästi myös uudet tekijät. Muutoksen tekeminen jää siis äänestäjille.
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja


Tiedote 25.6.2009:

 

Muutoksen paine kasvaa

 
Poliittisen johtajuuden ytimen on sanottu olevan siinä, että pystytään vastaamaan polttavimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Nuo kysymykset, ongelmat ovat yleensä nähtävissä pitkän aikaa ennen kuin aika on kypsä niihin vastaamiselle. Aika on kypsä kun kansalaisista riittävän suuri osa kokee muutoksen tarpeelliseksi ja tarjotun vaihtoehdon uskottavaksi.

Kun on kyse suurista yhteiskunnallisista murroksista, muutoksen paineen on yleensä kasvettava suureksi ennen kuin olemassa olevat vanhat uskomukset ja rakenteet murtuvat. Tällainen on tilanne tällä hetkellä. Muutoksen paine kasvaa, mutta se ei ole vielä löytänyt ilmeistä purkautumistietään.

”Asioita on hyvä katsoa vähän laajemmasta näkökulmasta”
Jotta voimme muodostaa oman kuvamme tämän hetkisestä todellisuudesta, on hyvä jakaa se ainakin kahteen osaan, olosuhteisiin ja valintoihin.

Olosuhteista esimerkki Kiinasta: Jos Kiinan talous kasvaa 8 prosenttia vuodessa, se saavuttaa USA:n vuoden 2004 tason henkeä kohti laskettuna v. 2031. Tuolloin Kiinassa odotetaan olevan 1,45 miljardia ihmistä.
USA:ssa viljaa kulutetaan n. 900 kg henkeä kohti vuodessa. Jos kiinalaiset kuluttaisivat saman verran viljaa henkeä kohti, se veisi n. 2/3 maailman nykyisestä viljan tuotannosta. Jos kiinalaiset kuluttaisivat paperia v. 2031 kuten USA:laiset nyt, se tarkoittaisi maailman paperin kulutuksen kaksinkertaistumista nykyisestä. Ja jos kiinalaisten öljynkulutus henkeä kohti saavuttaa USA:n vuoden 2005 tason, Kiina kuluttaa öljyä 99 miljoonaa barrelia päivässä. V. 2005 maailman öljyn tuotanto oli yhteensä 84 miljoonaa barrelia päivässä.
On huomattava, että Intian väkiluvun odotetaan ohittavan Kiinan ennen vuotta 2030. Nykyisten arvioiden mukaan luonnonvaroja kulutetaan n. 1,4 kertaa niin paljon kun maapallo niitä tuottaa. Näyttää siis selvältä, että aineellisen kulutuksen jatkuvaan kasvuun ei voida nojata.

Sitten esimerkki valinnoista: Verotusta on Suomessa kevennetty vuositasolla yli 6 miljardia euroa viimeisten 14 vuoden aikana. Samaan aikaan peruspalveluita ja pienituloisten tulonsiirtoja on ajettu alas. Kysymys on poliittisista valinnoista ja yhteiskuntakehityksen suunnasta.

Aikamme suurimpia yhteiskunnallisia kysymyksiä on, miten aineellisen kulutuksen väheneminen sovitetaan yhteen inhimillisen hyvinvoinnin lisäämisen kanssa.
Tämä vallitsevan taloudellisen ajattelun kannalta mahdottomalta tuntuva kysymys on ratkaistavissa, kun monien tutkimusten perusteella tiedetään, että perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen ihmisten kokema hyvinvointi ei riipu tulojen lisääntymisestä.
Hyvä perustelu kysymyksen ratkaisemiselle on myös se, että mitä ilmeisimmin voimme valita inhimillisen hyvinvoinnin lisäämisen ja vähentämisen välillä, mutta aineellinen kulutus ei voi jatkuvasti kasvaa.

Itsenäisyyspuolue, Suomi ja EU

 
Me Itsenäisyyspuolueessa valitsemme ne asiat, jota ovat meille keskeisiä. Keskeisiä tavoitteita meille ovat Suomen itsenäisyyden palauttaminen EU:sta eroamalla, sotilasliittojen torjuminen ja oikeudenmukainen yhteiskuntakehitys.

Kysymys EU:sta eroamisesta on saanut Itsenäisyyspuolueessa erikoisaseman, koska katsomme, että välttämättömien suurten yhteiskunnallisten muutosten toteuttaminen on mahdollista vain suuryritysten ja suurten EU-maiden johtaman EU:n ulkopuolella.

 
Tällaisia muutoksia ovat esim. verotuksen muuttaminen
oikeudenmukaisemmaksi, peruspalvelujen turvaaminen,
eriarvoisuuden vähentäminen sekä oman ulko- ja
turvallisuuspolitiikan toteuttaminen.

Näemme, että Suomi tarvitsee mm. itsenäisen talouspolitiikan ja oman rahan sekä oman maatalous- ja aluepolitiikan.

Itsenäisyyspuolueella on kaikki perusteet pitää kiinni
tavoitteistaan. Keskeiset tavoitteemme joko ovat tai tulevat
olemaan jossakin vaiheessa suomalaisten enemmistön tavoitteita.

Itsenäisyyspuolueen on omalla toiminnallaan luotava tilanne,
jossa äänestäjät käyttävät puoluetta välineenä tarvittavan
muutoksen aikaan saamiseen.

EU-vaalit

Käydyissä EU-vaaleissa Itsenäisyyspuolue saavutti minimitavoitteen. Puolue on nyt tunnetumpi kuin se oli vaikkapa puoli vuotta sitten. Muuten tulos oli pettymys.

Itsenäisyyspuolueen alhainen vaalikannatus ei johdu sen tavoitteista, vaan siitä, että puolueella ei ole käytettävissään veronmaksajilta kerättyjä puoluetukia, liike-elämän tai etujärjestöjen korruptiorahaa eikä tasa-arvoista pääsyä valtakunnalliseen mediaan.

Eduskuntavaalit 2011

Seuraavat eduskuntavaalit ovat viimeistään v. 2011. Vaalityö on aloitettava nyt. Onnistuminen eli paikkojen saaminen vaatii suunnitelmallisuutta, hyvää yhteistyötä ja keskittymistä oleelliseen.

Onnistumisen kannalta ensiarvoista on paikallisen toiminnan aktiivisuus.
Eduskuntavaalit käydään vaalipiireittäin. Jokaisessa vaalipiirissä, jossa pyritään vakavaan vaalityöhön, on keskityttävä jo nyt siihen, että löydämme täyden listan hyviä ehdokkaita. Piirijärjestöille kuuluu vastuu piirien eduskuntavaalityöstä.

Itsenäisyyspuolueen on itse tehtävä itsensä tunnetuksi koko maassa. Meidän on kehitettävä omaa tiedonvälitystämme erityisesti internetin eri mahdollisuuksia hyväksi käyttäen.

Tarvitsemme uusia ideoita julkisuuskynnyksen ylittämiseksi ja taloudellisen pohjan rakentamiseksi. Tarvitsemme työhömme vastuuta ottavia ihmisiä ja vastuun jakamista.

Aivan keskeistä on se, että pystymme tarjoamaan Itsenäisyyspuolueen jäsenille ja kannattajille mielekkäitä tapoja toimia yhteisten tavoitteidemme puolesta. Säännöllinen yhteydenpito paikallisessa toiminnassa on tärkeää.

On myös syytä pohtia tarkasti, millaisin painotuksin tuomme esille tavoitteemme. Itsenäisyyspuolue on juuri se puolue, jota suomalaiset tarvitsevat suuren yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen. Meidän tehtävämme on kertoa tämä kansalaisille.

Voimme tehdä työtämme hyvillä mielin, sillä Itsenäisyyspuoluetta tarvitaan.
 
http://www.anttipesonen.fi/

Teksti on osa Antti Pesosen pitämästä alustuksesta Itsenäisyyspuolueen neuvottelukunnan ja EU-vaalien ehdokkaiden tapaamisessa Helsingissä 13.6.2009

 


MEDIATIEDOTE 19.6.2009

Selvityspyyntö Oikeuskanslerille pääministerin ja Kuntien eläkevakuutuksen toiminnasta

Yksityishenkilö on 19.6.2009 tehnyt Valtioneuvoston Oikeuskaslerille selvityspyynnön, joka koskee muun ohella pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa 22.1.2007 pidettyä kokousta. Tapaamiseen osallistuivat pääministerin lisäksi Kuntien eläkevakuutuksen keskustalainen toimitusjohtaja, keskustan puoluesihteeri sekä Nova Groupin johtohenkilöitä. Aiheina olivat muun muassa Novan tuki keskustapuoleelle ja puoluerahoitus muutenkin.


Selvityspyyntö on seuraavanlainen:

Selvityspyyntö Valtioneuvoston Oikeuskanslerille

Nykyinen pääministeri on virkavalassaan vannonut: "Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Pääministeri on toiminut virassaan myös silloin, kun hän tapasi omaa poliittista puoluettaan Keskustaa vuoden 2007 eduskuntavaaleissa rahoittaneen Nova-yhtymän johdon virka-asunnossaan Kesärannassa vaalien alla tammikuussa 2007. Helsingin Sanomat 19.6.2009: "22.1.2007 Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk), pääministeri Matti Vanhanen, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen sekä Nova Groupin Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki tapaavat Kesärannassa. Aiheena on muun muassa Novan tuki keskustapuoleelle ja puoluerahoitus muutenkin."

Helsingin Sanomat 16.6.2009:  "Vanhanen myönsi tavanneensa keskustan suurtukijat ennen vaaleja"
"Pääministeri Matti Vanhanen myöntää tavanneensa keskustaa vuoden 2007 eduskuntavaaleissa avokätisesti rahoittaneen Nova-yhtymän johdon virka-asunnossaan Kesärannassa vaalien alla tammikuussa."

"Vanhanen myönsi tapaamisen maanantaina keskustan julkistaessa yksityiskohtia vuoden 2007 vaalituestaan. Aiemmin Vanhanen on ollut niukkasanainen roolistaan tukirahojen järjestelyissä."

"Pääministeri on tähän asti korostanut, että hän ei ole ollut aktiivinen tukien hankinnassa. Kesärannan tapaaminen oli eiliseen asti tuntematon myös keskustaväelle."
"Nova Groupin motiivina tuen jakamisessa oli pitää keskusta Suomen suurimpana puolueena. Nova Group -johtaja Arto Merisalon mukaan ryhmä halusi Vanhasen jatkavan pääministerinä."

"Kesärannan tapaaminen järjestettiin yrittäjien pyynnöstä. Vanhanen muisteli eilen, että puolueelle luvattiin noin 200 000 euron tuet."

"Vanhasen mukaan hän ja puoluesihteeri Jarmo Korhonen sopivat Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtajan Markku Kauppisen (kesk) ja Nova Groupista tututuksi tulleiden Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen kanssa rahallisesta tuesta puolueelle Kesärannan tapaamisessa."

"Kertoivat pyrkivänsä keräämään 200000 euroa', Vanhanen sanoi puhelimitse Islannista maanantaina."

"Hänen mukaansa 'se oli tilaisuus, jossa yrittäjät halusivat kertoa tuestaan ja siitä, millä tavalla sitä annettaisiin'."

"Vanhanen vaikutti puhelimessa varsin kiusaantuneelta kommentoidessaan puolueensa rahoitusta. Vielä perjantaina hän sanoi, ettei puolue voi kertoa tukijoidensa nimiä yksipuolisesti. Mielipide muuttui lauantaina keskustan työvaliokunnassa."

"Keskusta avasi maanantaina vaalirahoitustaan yli 5 000 euron pottien osalta. Nova Groupin ohella puolueen suurrahoittaja oli myös teollisuutta edustavan TT:n säätiö."

Helsingin Sanomien (19.6.2009) mukaan: "Kuntien eläkevakuutus (Keva) vastasi vaalirahoittaja Novan Rovaniemelle rakennuttaman moottorikelkkatehtaan rahoituksesta, vaikka Kevan toimitusjohtajan Markku Kauppisen (kesk) mukaan Kevalla ja Novalla ei ole ollut rahaliikennettä". "Kevan hallitus hyväksyi aikanaan Kauppisen [kesk.] esityksestä 20 miljoonan euron kaupat Nova Kiinteistökehityksen kanssa." (...) "Todellisuudessa vaalirahoittaja Nova oli aktiivinen Kevaan päin ja Kevan johto aktiivinen Novaan sopimuksen solmimisvaiheessa ja rakentamisen ajan." "Aluksi aktiivinen oli Nova, joka pyysi heinäkuussa 2007 Kevalta "ei-sitovaa" tarjousta moottorikelkkatehtaan uusista toimitiloista." "Lokakuussa 2007 Kevan sijoitusjohto ilmoitti olevansa halukas sijoittamaan 20 miljoonaa euroa kelkkatehtaaseen." "Marraskuussa 2007 Nova Kiinteistökehitys kertoikin hyväksyvänsä Kevan tarjouksen." "Lopullisesti päätös Novan rakennuttaman moottorikelkkatehtaan rahoittamisesta eläkevaroilla syntyi joulukuussa 2007, kun Kauppinen [kesk.] esitti Kevan hallitukselle tontin ja kiinteistöjen ostoa." "Kun moottorikelkkatehtaan rakentaminen oli loppusuoralla viime vuoden lopulla, tehdasta hallinnoiva kiinteistöyhtiö siirtyi Novalta hetkeksi rakentajan eli Okan omistukseen. Oka omisti kiinteistöyhtiön ja Kevan tekemän sopimuksen muutaman kuukauden ajan." "Ylen uutisten mukaan Keva on myös ostanut kolmen vuoden ajan Novalta vuokravälityspalveluja, joista on maksettu noin 240 000 euroa." "Kevan toimet ovat herättäneen myös sen ylimmän valvojan eli valtiovarainministeriön. Siellä asiasta vastaa viime kädessä kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk)."

Edellä esitetyillä perusteilla on ajateltavissa, että mainitussa Kesärannan-kokouksessa on ollut muun ohella kysymys pääministerin puolueen sekä Nova Groupin ja Kevan 'koplaamisesta' muun muassa vuoden 2007 eduskuntavaaleihin ja rahalliseen tukeen pääministerin puolueelle. Ajatteleva kansalainen johtuu ajattelemaan, ettei pääministeri ole kyseisessä asiassa toiminut virkavalansa mukaisesti. Toisin sanoen on herännyt epäily, ettei pääministeri ole toiminut "oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi".

Valtakunnanoikeuden tuomiossa 29.10.1993, joka koski silloista kauppa- ja teollisuusministeriä,  perusteltiin ministerin syyksi luettua virkavelvollisuuden rikkomista ja lahjuksen ottamista seuraavasti:

   ─ Virkavelvollisuuden rikkominen

   "On jäänyt näyttämättä, että [A] on neuvottelussa 6.6.1991 ottaessaan [T:n] asian käsittelyn yhteydessä esille omien yhtiöidensä rahoitusasian liittänyt nämä asiat toisiinsa ja vaatinut sellaista oikeudetonta etua, että hän olisi syyllistynyt rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun lahjuksen ottamiseen. [A] on kuitenkin ollut [S:ssa] vireillä olevan yhtiöidensä rahoitusasian ja sen neuvottelussa esille ottamisen vuoksi esteellinen neuvottelemaan kauppa- ja teollisuusministerinä [T:n] asiasta [S:n] edustajan [B:n] kanssa ja rikkonut siten hallintomenettelylain 11 §:ssä säädetyn asian esteellisenä käsittelemisen kiellon. [A] on tämän vuoksi virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan velvollisuutensa. [A:n] puolueettomuus ministerin virkatoimiin kuuluvien asioiden käsittelyssä on menettelyn johdosta vakavasti vaarantunut ja virkavelvollisuuden rikkominen on johtunut huomattavan taloudellisen edun tavoittelemisesta hänen yhtiöilleen. [A:n] teko ei näin ollen huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. [A] on siten 6.6.1991 pidetyssä neuvottelussa syyllistynyt rikoslain 40 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuun virkavelvollisuuden rikkomiseen."

   ─ Lahjuksen ottaminen

   "Neuvottelussa 9.9.1991 ja siihen liittyen neuvottelussa 17.9.1991 [A] on [S:n] edustajille esittänyt, että jos [S] voi hoitaa hänen yhtiöidensä yrityskaupan rahoitusasian hänen edukseen, niin hän toimii [S:n] eduksi niissä neuvotteluissa, joita käydään [T:n] osien myymisestä valtionyhtiöille. [A] on tällä menettelyllään asettanut ehdon virkatoimensa suorittamiselle ja siten toiminnastaan palvelussuhteessa vaatinut itselleen oikeudettoman edun. Näin ollen [A] on näissä neuvotteluissa syyllistynyt rikoslain 40 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun lahjuksen ottamiseen."

   Valtakunnanoikeus totesi edelleen: "[A:n] syyllisyys lainvastaisiin tekoihin on ollut tahallista. Tekojen tarkoituksena on ollut saada [S:lta] myönteinen rahoitusratkaisu, johon [A:lla] ei ole ollut edellä mainitulla perusteella oikeutta. Näistä syistä [A:n] syyksi luetut rikokset ovat ministerivastuulain 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi lainvastaisia."

   Rangaistuksen määräämistä valtakunnanoikeus perusteli seuraavasti: "Lahjusrikossäännösten keskeisenä tarkoituksena on turvata luottamus viranomaistoiminnan lainmukaisuuteen ja puolueettomuuteen. [A] on vaatiessaan omasta aloitteestaan oikeudetonta etua toiminnastaan ministerin tehtävässä menetellyt tavalla, jolla hän on vakavasti vaarantanut tämän luottamuksen. [A:n] yhtiöiden huonon taloudellisen tilanteen johdosta olisi hänen vaatimansa rahoitusratkaisu toteutuessaan merkinnyt hänelle huomattavaa hyötyä. Tämän vuoksi [A] on tuomittava verraten ankaraan vankeusrangaistukseen."

   "Valtakunnanoikeus katsoo, että viranomaistoiminnan luotettavuutta vakavasti vaarantavasta rikollisesta menettelystä, kuten lahjuksen vaatimisesta, tuomittavan rangaistuksen on yleensä oltava ehdoton. Toisaalta [A] ei ole suoraan vaatinut oikeudetonta etua. Hänen tahallisuutensa ulottuu vain siihen, että hän on mainituissa neuvotteluissa pyrkiessään saamaan yhtiöilleen myönteisen rahoitusratkaisun mieltänyt mahdolliseksi sen, että hän on edellä kerrotulla tavalla rikkonut niitä säännöksiä, joilla suojataan viranomaistoiminnan lainmukaisuutta ja puolueettomuutta. Hänen tahallisuutensa takia tekoon ei voida kohdistaa niin voimakasta moitearvostelua, että ehdollisen vankeusrangaistuksen tuomitseminen olisi poissuljettu. Kun otetaan myös huomioon tästä valtakunnanoikeusmenettelystä [A:lle] aiheutuvat seuraukset kokonaisuudessaan ja se, että häntä ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, valtakunnanoikeus on harkinnut kohtuulliseksi, ettei yleinen lainkuuliaisuus tässä tapauksessa vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana."

Edellä esitetyillä perusteilla pyydän, että Te, Herra Oikeuskansleri, selvitätte, onko pääministerin menettely mainitussa pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa 22.1.2007 pidetyssä kokouksessa (ja siinä käsiteltyjen asioiden osalta myöhemminkin) ollut lainvastainen tai virheellinen. Onko pääministeri toiminut asiassa (asioissa) "oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi" sillä tavoin kuin hänen antamansa virkavala edellyttää?

Pyydän samalla, että Te, Herra Oikeuskansleri, selvitätte Kuntien eläkevakuutuksen ja sen toimitusjohtajan toiminnan laillisuuden sanotun kokouksen ja siinä käsiteltyjen asioiden osalta samoin kuin vaalirahoittaja Novan Rovaniemelle rakennuttaman moottorikelkkatehtaan rahoituksen osalta.


LEHDISTÖTIEDOTE 12.6.2009                                     
Vapaa julkaistavaksi
 
Kaikille puolueille omat sivut päälehtiin
 
Voisiko pääkaupunki- ja maakuntalehdissä olla vuorollaan poliittisten puolueiden tekemiä sivuja? Pitäisikö kaikki puolueet päästää vaalien väliajoillakin vuorollaan televisioon ja radioon?
 
Tällaisia ajatuksia sisältyi Itsenäisyyspuolueen, Köyhien asialla puolueen ja Suomen Työväenpuolueen kirjelmään, mikä luovutettiin parlamentaariselle perustuslakikomitealle ja sen puheenjohtajalle, ministeri Christoffer Taxellille keskiviikkona. Tilaisuus luovutukseen tarjoutui, kun viime syksynä asetettu komitea järjesti eduskunnassa seminaarin suoran demokratian kehittämisestä.
 
Kaikki kyseisten puolueiden esitykset eivät varmaankaan osuneet ihan komitean saaman toimeksiannon sisään, mutta kirjelmän laatijat olettivatkin, että merkitystä on jo sillä, jos komitean jäsenten ja sen asiantuntijoiden keskuudessa syntyy keskustelua; komitea voi vaikuttaa epävirallisesti. Lisäksi komitea voi viestiä mm. esityksensä perustelujen kautta.
 
Lähtökohtana kirjelmän laatijat pitivät sitä, että nykyisin kansanvalta joutuu taistelemaan rahan valtaa ja median valtaa vastaan, jotka jo ovatkin likimain sama asia, ja puoluekenttä joutuu paljolti alistumaan näille.
 
Median kontrolloimaton valta johtuu siitä, että nykyaikaista massatiedotusta ei ole mitenkään osattu ottaa huomioon länsimaisen demokratian rakenteita esimerkiksi Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltojen perustamisen aikoihin kehiteltäessä. Ihmiselle yksilönä ei puolestaan ole syntynyt lajin kehityksen kuluessa mitään vastalääkettä tai rokotetta massatiedotukselle, koska nykyisiä medioita ei ole ollut olemassa. Niinpä meitä ”laumaeläimiä” on nyt niin helppo ohjailla.
 
Itsenäisyyspuolueen, Köyhien asialla puolueen ja Suomen Työväenpuolueen mielestä median valtiomahti pitää siis hyväksyä virallisesti ja ottaa paremmin myös tutkimuksen kohteeksi.
 
Puolueiden kirjelmässä kiinnitettiin huomiota lisäksi kontrolli- ja seurantajärjestelmien kehitykseen, mikä näyttäisi johtavan nykyisestä kovin vajavaisesta eli näennäisdemokratiasta ennen pitkää suoranaiseen diktatuuriin.
 
Kirjelmässä käsiteltiin myös mm. puoluetukia ja vaalilakia, jotka pyrkivät estämään uusien puolueiden nousun. Tämä on omiaan halvaannuttamaan yhteiskuntaa Neuvostoliiton tavoin, sillä uudet ideat ja innovaatiot syntyvät aina ensin hyvin pienen ihmisryhmän sisällä. Todellisen opposition suosiminen olisi koko yhteiskunnan etu.
 
Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla puolue ja Suomen Työväenpuolue ovat voimakkaasti Sveitsin mallin mukaisten kansanäänestysten takana. Siellähän tärkeimmät lait alistetaan jälkikäteen kansan ja kanttoonien hyväksyttäviksi.
 
Puolueet näkevät nykyisessä voimakkaassa puoluekurin tilanteessa presidentin kansanvallan edustajaksi, ja haluaisivat siten mieluummin lisätä kuin vähentää presidentin valtaa. Puolueita myös tympäisivät kokemukset EU-vaalien käytännön järjestelyistä kunnissa. Ne olivat sekavuudessaan alla kaiken arvostelun. Vaalien järjestelyistä tarvitaan kunnon laki.
 
Jotta pukki ei olisi kaalimaan vartijana, niin Suomeen pitää saada riippumaton perustuslakituomioistuin. Tämäkin oli yksi Itsenäisyyspuolueen, Köyhien Asialla puolueen ja Suomen Työväenpuolueen vaatimuksista.
 
Lisätietoja:

IPUsta vpj Mauri Nygård 0400-540678 ja pj Antti Pesonen  0400-565366

Köyhien asialla puolueesta pj Terttu Savola 050-5291171

STP:stä pj Juhani Tanski 040-7641163

Liite: Näkemyksiä ja esityksiä perustuslakikomitean työhön
 
 
Itsenäisyyspuolue
Nikinsaarentie 31
62900 ALAJÄRVI
 
 
Perustuslakikomitea
Christoffer Taxell
Oikeusministeriö
 
 
 
NÄKEMYKSIÄ JA ESITYKSIÄ PERUSTUSLAKIKOMITEAN TYÖHÖN
 
Tiedämme, että ministeri Taxellin johtama komitea on kuullut jo suuren joukon asiantuntijoita, ja onhan asiantuntemusta runsaasti myös itse komiteassa ja sen pysyvissä asiantuntijoissa, mutta haluamme kuitenkin laajentaa tarkastelukulmaa ja tehdä omat ehdotuksemme komitealle. Komitea tekee toimeksiantonsa mukaisesti esityksensä hallituksen esityksen muotoon, mutta lähdemme siitä, että vähintäänkin esityksen perusteluissa komitea voi ottaa kantaa myös asioihin, joista se ei itse laadi hallituksen esitystä, ja sen lisäksi pidämme mahdollisena, että Arvoisa Komitea voi kirjelmin tai lisämuistioin puuttua muihinkin asioihin.
 
Näennäisdemokratiasta diktatuuriin
 
Ihmiskunnan historia on lähinnä eri asteisen sorron, mielivallan ja diktatuurin historia. Ns. länsimainen demokratiakin on kovin uusi ilmiö eikä kovin laajalle levinnyt tälläkään hetkellä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio oli vielä lyhyempi historian jakso, ja se syntyikin vain kommunismin ja Neuvostoliiton pelosta. Nyt hyvinvointivaltiota on tietoisesti purettu, vaikka ihmisten enemmistö on toista mieltä.
 
Jokainen hallitsija ja diktaattorikin tarvitsee ympärilleen avustavan eliitin ja suppeimmillaan valtion ns. perustuslaki säätelee tämän eliitin toimintaa ja toimielimiä. Meillä perustuslaki on ymmärretty myös kansanvallan ja kansan itsemääräämisoikeuden, itsenäisyyden, turvaksi. Todellisuudessa kansanvalta, demokratia, on aina ollut suhteellista ja viime vuosina on ollut aivan oikeutettua puhua näennäisdemokratiasta, mikä sekin näyttäisi olevan kehittymässä kohti todellista diktatuuria, kohti ennennäkemättömän tiukkaa kontrolli-, seuranta-, urkinta- ja manipulointiyhteiskuntaa.
 
Voisiko Perustuslakikomitea laittaa esteitä tälle kehitykselle?
 
Rahan ja median valta kansanvaltaa vastassa
 
Ihmisen lajinkehityksen kuluessa ei ole ollut olemassa massatiedotusta eikä medioita. Niinpä me, ”laumaeläimet”, olemme täysin aseettomia nykyaikaisen tiedotuksen edessä. Meitä on todella helppo ohjailla.
 
Kun länsimaisen ns. demokratian rakenteita pohdittiin ja synnytettiin valistusfilosofien, Ranskan suuren vallankumouksen ja Yhdysvaltojen perustamisen aikoihin, niin ei silloinkaan ollut mitään aavistusta nykyisistä medioista ja massatiedotuksesta. Niinpä median valta jäi alkuunsa kokonaan käsittelemättä eikä sitä otettu mitenkään huomioon valtiorakenteessa. Pääperiaatteeksi tuli vain lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan toisistaan erottaminen. EU:ssa tätäkään periaatetta ei noudateta, mutta tuo kysymys ei nyt kuulu tämän tarkastelun piiriin.
 
Median kehittyessä kuviteltiin aluksi sinisilmäisesti, että media on aina pienen ihmisen ja kansanvallan puolella rahan valtaa ja poliitikkojen korruptoituneisuutta vastaan. Aatteelliset järjestöt omistivatkin merkittävän osan lehdistöä. Nykyisin lehdistö on pääosin rahamaailman käsissä ja lopuillekin ilmoitustulot ovat niin merkittäviä, että yritysten intressit vaikuttavat helposti sielläkin, missä se ei olisi tarpeen.
 
Poliitikoksi päästään vain käyttämällä rahaa. Niinpä meillä jo vallitseekin tilanne missä raha, media ja poliitikot hallitsevat yhdessä tuumin yhteiskuntaa ja ihmisiä. Menestyvän poliitikon on pitänyt tähän alistua. Raha ohjailee vähintäänkin hienovaraisesti niin mediaa kuin poliitikkoja. Bisneksen tekemisen erottaminen toimituksellisesta työstä ei käytännössä toteudu.
 
Miten Perustuslakikomitea voisi asiaan vaikuttaa, jos halua olisi?
 
Ensinnäkin pitäisi löytää keino median kansanvaltaistamiseksi tai kansanvallan merkittäväksi lisäämiseksi mediassa. Toimitusten kontrollissa olevat yleisönosastot ovat nykyisin lähinnä ylipaineventtiilejä, mutta niiden ideaa voitaisiin laajentaa. Suurimmille lehdille voitaisiin määrätä esimerkiksi velvoite tarjota jokaiselle rekisteröidylle puolueelle kerran viikossa sivu tai edes puolikas puolueen omaan käyttöön. Vastaavasti tulisi televisio- ja radiokanavilla olla velvoite antaa aikaa puolueille näiden omia ohjelmia varten. Jokaiselle yhtä paljon.
 
Palstatilan ja ohjelma-ajan antaminen voisivat olla edellytys lehdistötuen saamiselle.
 
Konkreettisten nyt tehtävien ehdotusten lisäksi Komitea voisi vaikuttaa siihen, että maassa ryhdyttäisiin perusteellisesti tutkimaan median valtaa yhtenä valtiomahtina. Tavoitteena siis pysyvät muutokset nykyiseen tilanteeseen.
 
Toiseksi, eduskunnan päättämää lehdistö- ja puoluetukea ei pidä rajoittaa vain eduskuntapuolueisiin eikä tuen ehdoksi pidä asettaa mitään äänikynnystä, kuten nyt on esitetty.


Kolmanneksi, rahavallan vaikutuksen vähentämiseksi on ihan tosissaan kokeiltava yksittäisen ehdokkaan vaalirahoituksen määrän rajaamista lainsäädännön avulla.
 
Muutos alkaa pienestä
 
Jokainen uusi aate tai innovaatio syntyy aluksi yhden ihmisen tai pienen ryhmän toimesta. Siksi kansanvaltaa ja jopa omaakin valtaansa puolustavan valtaeliitin kannattaisi päästää nämä uudet poikkeavatkin ajatukset keskusteltaviksi ja yhteiskuntaa uudistamaan, jotta ei kävisi kuten Neuvostoliitossa, jossa yhteiskunta jähmettyi ja kuilu todellisuuden ja valtaeliitin antaman mielikuvan välillä kasvoi lopulta kestämättömän suureksi. Suomessa ja EU:ssa ollaan nyt tällä samalla tiellä, mitä mm. kansan mielipiteitten jättäminen vaille huomiota EU:n perustuslaista päätettäessä osoittaa. Toinen vastaava kysymys on Nato-jäsenyys, jonka monet kansalaiset ymmärtävät palvelevan vain lähinnä kansainvälisen aseteollisuuden intressejä, mutta valtaeliitti jatkaa kuitenkin hankkeen ajamista.
 
Pitääksemme yhteiskunta tuoreena ja joustavana yhteiskunnan tulisi siten tervehtiä jokaista uutta puoluettakin ilolla ja sen sanoma pitäisi saattaa todellisen keskustelun kohteeksi. Meillä sen sijaan on lähdetty äskettäin työryhmänkin toimesta kokonaan vastakkaiselle linjalle. Uusien puolueiden nousu aiotaan estää äänikynnyksellä ja kieltämällä vaaliliitot. Äänikynnykset ulotettaisiin myös puoluetukeen. Hyvää esityksessä on valtakunnallinen tasauspaikkajärjestelmä.
 
Ainoa oikea äänikynnys on eduskuntavaaleissa automaattisesti toimiva puoli prosenttia ja puoluetuessa kynnystä ei tarvita lainkaan. Maksettakoon puoluetuki ja erillinen vaalituki vain kaikille puolueille ja saatujen äänien suhteessa.
 
Lisäksi vaaliliittojen perustaminen pitää tehdä nykyistä mielekkäämmäksi kahdella muutoksella: Myös puolueiden ulkopuolinen ehdokaslista tulee hyväksyä vaaliliittoon oikeuttavaksi ryhmäksi, ja toiseksi, vaaliliiton sisällä äänien määrä tulee jakaa ensin puolueitten kesken, eli toisin sanoen myös vaalirenkaat on tehtävä mahdollisiksi. Näin vähennettäisiin mahdollisuutta, että ääni menisi kovin kauas äänestäjän kannattamasta ideologiasta.
 
Esitämme siis, että komitea ottaa jossain muodossa myös nämä edellä olevat ehdotukset esitykseensä.
 
Perustuslakituomioistuin
 
Perustuslakikomitealle luulisi olevan oleellisen tärkeätä, miten perustuslakia valvotaan ja miten sen rikkomisesta rangaistaan. Nykyisinhän Suomessa pukki on kaalimaan vartijana, kun eduskunta itse tuomitsee jäseniään, jos tuomitsee. Järjestelmä on selkeä osoitus rakenteellisesta ja pahasta korruptiosta.


Esitämmekin, että Komitea ottaa selkeästi myönteisen kannan riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustamiseksi.
 
Vaalilaille kunnon puitteet
 
Käydyt EU-vaalit osoittivat selkeästi, että vaalien järjestelyt kunnissa eivät toimi, eikä kohtelu ole tasapuolista. Erityisesti uusilla puolueilla oli vaikeuksia.
 
Usein kunta oli valmistautunut vaaleihin huonosti ja myöhään. Ilmoituksia puolueille vaalien järjestelyistä ei tullut lainkaan tai ne saattoivat mennä ties kenelle. Internettiä ei osattu käyttää hyväksi hetikään kaikissa kunnissa. Vaalitelineitä pystyteltiin vielä monta vuorokautta ilmoitetun päivän jälkeen ja julisteiden jakajat saivat ajaa useaan kertaan turhaan kymmeniä jos ei satoja kilometrejä. Julistepaikkoja saattoi olla paikassaan vain kolmelle puolueelle, jne. Monet kunnat edellyttivät puolueilta omat taustalevynsä, joiden koko vaihteli jossain määrin kunnittain. Huippuna oli sitten, että jotkut kunnat kuten Turku vaativat huomattavan maksun ilmoitustelineiden käytöstä. Itsenäisyyspuolue ei voinut maksaa Turun pyytämää hintaa. Kaikki tämä epäselvyys ja kuntien sekoilu suosii vanhoja puolueita ja asettaa jopa EU-vaalien laillisuuden kyseenalaiseksi.
 
Espoossa ja Vantaalla julisteiden levittäminen oli hoidettu fiksusti kaupunkien toimesta. Niin sen pitäisi toimia kaikkialla. Kuopion suunnalla puolestaan julisteiden asettamisen tekniikka oli edistyksellistä.
 
Vaikka yksityiskohtaisesta vaalilaista ei liene mielekästä säätää perustuslaissa, niin siellä tulisi kuitenkin olla sellaiset raamit, että vaalien toimittamisesta annettaisiin yhtenäinen koko valtakuntaa koskeva laki, joka kohtelisi kaikkia puolueita tasapuolisesti
 
Kahden lautasen ongelma
 
Julkisuudessa on paljon keskusteltu ns. kahden lautasen ongelmasta eli pääministerin ja presidentin läsnäolosta ja vallasta EU:n kokouksissa. Asia oli ilmeisesti suurin syy tämänkertaisen parlamentaarisen perutuslakikomitean asettamiseen.
 
Itsenäisyyspuolue ihmettelee ongelmaa, sillä molempien läsnäolon luulisi olevan Suomen etu ja näillä johtavilla poliitikoilla pitäisi kyllä olla varsin yhteneväiset käsitykset ulkosuhteiden hoitamisesta. Valtaeliitissämme on kuitenkin ollut vahvaa halua heikentää presidentin asemaa ylipäätään, ja lautasongelma on vain yksi asiakokonaisuus tällä tiellä.
 
Ilmeisesti kysymys on siitä, että valtaeliitti pelkää mahdollista presidenttiä. Kansa voi valita presidentin eliitin ohi, ja kansan suoraan valitsemaa henkilöä saattaa olla vaikeata ohjailla.


Presidentin vallan vähentämisessä onkin siis kysymys halusta vähentää kansalaisten valtaa. Eliitti ei luota kansaan.
 
EU-vaaleissa koettu alhainen äänestysprosentti puolestaan osoittaa, että epäluottamus on molemminpuolista. Kansa ei luota poliittiseen eliittiinsä. Kolmen EU-vaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen yhteinen äänimäärä oli vain 23 % kaikista äänioikeutetuista ja samoin hallituspuolueita kävi vaaliuurnilla tukemassa vain 23 % äänioikeutetuista!
 
Kansan keskuudessa elää käsitys, että eduskunnan puolue-eliitti on sitä monin tavoin pettänyt ja on rikkonut usein myös Suomen omaa perustuslakia. Siksi kansalaisten turvautuminen johonkin tuoreeseen ja turmeltumattomalta vaikuttavaan henkilöön on todellinen vaara eliitillemme. Tämä komiteannekin on alun perin asetettu, jotta tämä vaara eliminoitaisiin vähentämällä presidentin valtaoikeuksia. Siksi lienee toiveajattelua odottaa, että komitea päinvastoin pyrkisi palauttamaan takaisin osan presidentiltä jo otettuja valtaoikeuksia.
 
Itsenäisyyspuolue ajattelee, kuten mahtanee suuri osa väestöstä ajatella, että mikäli eduskunnan poliitikkoihin olisi paremmin luottaminen, niin siinä tapauksessa ei presidentin valtaoikeuksilla niin väliä olisikaan. Aikaisemmin mainitsemamme perustuslakituomioistuin saattaisi ajan kanssa palauttaa tätä luottamusta.
 
Sveitsin malli – sitovat kansanäänestykset
 
Oikeusministeriön hallinnonalalla on ”keskusteltu” kansanäänestyksistä. Se on oikein hyvä merkki eliitinkin keskuudessa elävästä halusta laajentaa kansanvaltaa. Kannatamme lämpimästi ajatusta. Sveitsin mallista sopii hyvinkin ottaa oppia. Siellähän sovelletaan eräänlaista keskustelevaa demokratiaa. Valtiovalta tekee ensin päätökset, mutta tärkeimmät alistetaan sitovasti kansalaisten ja kantonien hyväksyttäviksi. Toivomme hartaasti, että komitea esittäisi Sveitsin mallin mukaista kansanäänestyskäytäntöä.
 
Yhteenveto
 
Yhteenvetona edellä olevasta esitämme kunnioittavasti, että Perustuslakikomitea:
 
-Asettaa rajat kansalaisten seurannalle ja tarkkailulle.
 
-Tekee ehdotukset raha- ja mediavallan vähentämiseksi siten, että myös uudet puolueet saavat asiansa kansalaisten tietoisuuteen.

Yhtenä mahdollisuutena on tällöin menettely, että lehdistötuen saamisen ehdoksi asetetaan puolueitten omien sivujen järjestäminen lehtiin ja vastaavasti aikaa sähköisiin viestimiin.

-Ryhtyy tutkittamaan, miten media otetaan konkreettisesti jatkossa huomioon valtaa käyttävänä valtiomahtina julkisessa hallinnossa.
 
-Esittää vaalilakiin äänikynnyksen ja vaaliliittokiellon hylkäämistä ja että Komitea sen sijaan esittää, että vaaliliitoissa äänet lasketaan ensin puolueittain eli sallitaan vaalirenkaat ja että myös yhteislistat voivat olla mukana vaaliliitoissa.
 
-Esittää puoluetuen, lehdistötuen ja eduskunnan erikseen myöntämän vaalituen jakamista myös eduskunnan ulkopuolisille puolueille ja ilman mitään äänikynnystä, siis pelkästään vaaleissa saatujen äänien suhteessa.
 
-Esittää Suomeen riippumatonta perustuslakituomioistuinta.
 
-Esittää vaalilainsäädäntöä, mikä poistaa ongelmat vaalien käytännön järjestelyissä.
 
-Pyrkii mieluummin lisäämään presidentin valtaa kuin sitä vähentämään.
 
-Esittää Sveitsin mallin mukaisten sitovien kansanäänestysten käyttöön ottamista Suomessa.
 
 
Helsingissä 10.6.2009
 
ITSENÄISYYSPUOLUE
 
 
 
Antti Pesonen                                        Mauri Nygård
puheenjohtaja                                       varapuheenjohtaja
puh 0400-565366                                  puh 0400-540678
 
 
Köyhien asialla rp. sekä Suomen Työväenpuolue STP rp. ovat ilmoittaneet yhtyvänsä edellä olevaan tekstiin. Heidän yhteystietonsa ovat:
 
Köyhien asialla, pj Terttu Savola, 050-5291171
terttu.savola@kolumbus.fi
 
Suomen Työväenpuolue, pj Juhani Tanski, 040-7641163 tyovaenpuolue@suomi24.fi
 
0 style="FONT-SIZE: 13pt">
Köyhien asialla, pj Terttu Savola, 050-5291171
terttu.savola@kolumbus.fi
 
Suomen Työväenpuolue, pj Juhani Tanski, 040-7641163 tyovaenpuolue@suomi24.fi


Tiedote 8.6.2009
 
EU-vaalien tulos kertoo tyytymättömyydestä
 
Vaalitulos oli Itsenäisyyspuolueen kannalta pettymys. Suomalaisten kasvava tyytymättömyys harjoitettuun politiikkaan purkautui ps + kd –vaaliliittoon ja äänestämättä jättämiseen. 
 
Osallistumalla EU-vaaleihin Itsenäisyyspuolue saavutti kuitenkin ainakin yhden tavoitteen. Puolueen tuntee nyt entistä useampi suomalainen.
         
Kaikille Itsenäisyyspuolueen äänestäjille ja vaalityön tekijöille kuuluu lämmin kiitos. Itsenäisyyspuolueen ehdokkaat ja kampanjaan osallistuneet vapaaehtoiset tekivät arvokasta ja hienoa työtä.  
 
Itsenäisyyspuolueen vaaliteema – Erotaan EU:sta – tavoitti entistä suuremman kiinnostuneiden joukon ja vaalikentältä saatu palaute antaa voimakkaan kehotuksen jatkaa työtä.        
 
Suurin osa suomalaisista haluaisi, että tärkeimmistä asioista päätettäisiin Suomessa. Maassamme on 1-2 miljoonaa äänioikeutettua, jotka haluavat sekä Suomen eroavan EU:sta että torjuvan Nato-jäsenyyden. Itsenäisyyspuolueen alhainen EU-vaalikannatus ei johdukaan sen tavoitteista, vaan siitä, että puolueella ei ole käytettävissään veronmaksajilta kerättyjä puoluetukia eikä tasa-arvoista pääsyä valtakunnalliseen mediaan.
 
Vaalitulos on isku suurimmille puolueille. On kuvaavaa, että kolme vielä suurta puoluetta saivat yhteensä vain 23,9 prosenttia kaikkien äänioikeutettujen äänistä.
 
Vaalien voittajien on nyt aika näyttää, mitä he vaalivoitollaan tekevät. 
 
EU:lla ei ole missään vaiheessa ollut kansalaisten luottamusta. Käydyt vaalit osoittavat epäluottamuksen kasvavan. Tämä on luonnollista, kun kyseessä on harvainvalta, jota johtavat suurten jäsenmaiden lisäksi suuryhtiöt lobbareineen. Epädemokraattisesta EU:sta ei ole ratkaisijaksi käsillä olevassa talouskriisissä eikä muissa aitoa kansainvälistä yhteistyötä vaativissa kriiseissä.
 
Suomalaisilla on syytä olla valmius ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Tulevaisuuteen katsominen tarkoittaa varautumista Euroopan Unionin jälkeiseen aikaan. Kutsu itsenäisen tulevaisuuden rakentamiseen koskee kaikkia suomalaisia, mutta aivan erityisesti nuorisoa, jolle Itsenäisyyspuolue haluaa antaa keinot ja mahdollisuuden vaikuttaa kohtaloonsa.
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
p.0400-565 366


 

Tiedotusvälineille 3.6.2009


Yle-maksu on epäoikeudenmukainen pakkovero

 
Yle:n toiminnan rahoittamiseksi on tulossa ”mediamaksu”, joka on tarkoitus kerätä kaikilta kotitalouksilta. Maksua esitti yksimielinen työryhmä, jossa oli mukana edustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta.

 
Mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen pakkovero, sillä se kerättäisiin tuloista ja varallisuudesta riippumatta ja myös niiltä, jotka eivät käytä mitään Yle:n palveluita. Mielipidetiedustelujen mukaan suuri enemmistö suomalaisista vastustaa esitettyä mediamaksua.

 
Vaihtoehtona mediamaksulle olisi Yle:n rahoittaminen verovaroin valtion budjetista. Verovarat kerätään sentään osittain progressiivisesti, eli suurituloiset maksavat veroa suuremman osuuden tuloistaan kuin pienituloiset. Viestintäministeri Suvi Lindén tyrmää tämän ajatuksen. Hänen mukaansa kaikille kotitalouksille tarkoitettu tasaeräinen mediamaksu on tulossa väistämättä.
”Mediamaksulla ei tasata tuloeroja”, sanoo ministeri. Siinä hän on oikeassa, mutta hän ei sano toista tosiasiaa: Mediamaksulla lisätään tuloeroja.  

Eriarvoisuuden voimakas kasvu on ollut poliittisten päätösten ansiota. Samaa linjaa näköjään jatketaan. Jatkuvasti ajankohtainen kysymys on, milloin suomalaiset valitsevat itselleen edustajat, jotka muuttavat suunnan kohti eriarvoisuuden vähentämistä.   

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

 


Tiedotusvälineille 1.6.2009
 
EU on talouskriisissä ongelma eikä ratkaisu
 
Maailmanlaajuinen talouskriisi on myös talousjärjestelmän kriisi. Yksi keskeisiä tekijöitä kriisin taustalla on pääomien liikuttelun vapaus, joka on tehnyt ennennäkemättömän keinottelun mahdolliseksi. Joidenkin keinottelijoiden valtavien voittojen kääntöpuolella ovat valtavat tappiot, jotka lankeavat tavallisten kansalaisten – veronmaksajien – maksettaviksi.
 
Keinottelutalous on tehty mahdolliseksi poliittisin päätöksin. EU:n perussopimuksiin on kirjattu, että ”jäsenmaat eivät saa puuttua pääomien liikkeisiin”. Näin EU suosii keinottelua samalla kun se kieltää jäsenmaita suosimasta paikallista taloutta tai työllisyyttä.
 
EU:n tärkeimpiä taustavoimia ovat sen suurten jäsenmaiden lisäksi   suuryritykset. Ne ovat hyötyneet unionin valtaa ja pääomia keskittävästä politiikasta, joka on lisännyt eriarvoisuutta ja köyhyyttä. EU:n politiikan häviäjiä ovat ihmisten enemmistön lisäksi demokratia ja ympäristö.
 
Kansainvälisten kriisien ratkaisemiseen tarvitaan enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Sitä voi kuitenkin tehdä vain sellainen maa, jolla on päätösvalta omiin asioihinsa. EU on tässäkin ongelma eikä ratkaisu. Olisi jo korkea aika avata avoin julkinen keskustelu Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista.
 
Itsenäisyyspuolue esittää – toisin kuin mikään eduskuntapuolueista – selkeän vaihtoehdon EU-jäsenyydelle: Erotaan EU:sta ja rakennetaan Suomesta oikeudenmukainen ja hyvin voiva yhteiskunta, joka on sotilasliittojen ulkopuolella. 
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja ja EU-vaaliehdokas
 
p.0400-565 366

 


 

30.5.2009:

Blogi, johon kannattaa tutustua: 


http://www.ariojapelto.blogspot.com

 


 

Tiedostusvälineille 30.5.2009
 
EU-raha ja muita harhakuvia
 
Suomen liittäminen Euroopan unioniin perustui lievästi sanottuna harhautukseen. EU-jäsenyyden luvattiin tuovan työpaikkoja, investointeja ja hyvinvointia. Samalla luvattiin,
että Suomen itsenäisyys ja oma raha säilyvät. Toisin on käynyt.
 
EU-jäsenyyteen liittyy yhä hämmästyttävä määrä vääriä käsityksiä. Tässä muutamia, jotka kaipaavat oikaisua.


-”Saamme EU-rahaa”. Ei ole mitään EU-rahaa. Suomi maksaa EU:n kassaan enemmän kuin sieltä saa. Parempi olisi pitää rahat Suomessa ja päättää niiden käytöstä itse.

-”Maksamme EU-jäsenyydestä vain muutaman kympin suomalaista kohti vuodessa”. Pitää kysyä, mistä maksamme. EU-jäsenyys merkitsee suomalaisen yhteiskunnan pohjan romuttamista – peruspalvelujen yksityistämistä ja lisääntyvää eriarvoisuutta, pääomien ja vallan siirtämistä pois Suomesta sekä sotilaallista liittoutumista. Miksi siitä pitäisi maksaa?

-”EU-on rauhan projekti”. Rauhaa tuskin takaa sellainen järjestelmä, joka ei hyväksy kansanäänestysten tuloksia, jos ne ovat EU-eliitin mielestä vääriä.
Demokratian vastaisissa totalitarismeissa ovat usein olleet tulevien sotien ja kriisien juuret.  

-”EU:sta ei voi erota tai se tulee kalliiksi”. EU:sta voi erota eduskunnan enemmistön päätöksellä. Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja.

-”Kaupankäynti, opiskelu ja ihmisten vapaa liikkuminen loppuisivat jos eroaisimme EU:sta”. Ei pidä paikkaansa. Euroopan talousalue- (Eta) sopimus takaa samat olosuhteet liikkumiselle ja kaupankäynnille kuin EU-jäsenyys. Eta:n ulkopuolella oleva Sveitsi toimii samoilla ehdoilla, kun on solminut erillissopimuksia EU:n kanssa.

-”EU:ta tarvitaan ympäristökriisien ratkaisemiseen”. Kriisien ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, mutta ei kansainvälisiä alistussuhteita. EU:n tärkeimpiä taustavoimia ovat suuret jäsenmaat ja suuryritykset lobbareineen. EU on maailman kriiseissä enemmän ongelma kuin ratkaisu. Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen maa, jolla on päätösvalta omista asioistaan.

-”Euro on tuonut vakautta”. Euro on kuudessa vuodessa vahvistunut n. 80 prosenttia suhteessa USA:n dollariin. Vahvan euron takia Suomen vienti on suurissa vaikeuksissa. Suomeen tuodaan mm. puutavaraa, maitoa ja lihaa Ruotsista, jolla on oma raha.
Ilman omaa rahaa ei ole mahdollisuutta päättää omasta taloudesta.
Oma raha ei silti estä typerien päätösten tekemistä kuten Islannista nähdään.

-”Suomen itsenäisyys on vahvistunut EU:ssa”. Todellisuudessa Suomi on menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä EU:n jäsenenä, sillä unionin lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella.
 
Muutos nykyiseen tilanteeseen tulee kun suomalaiset sitä riittävän laajasti tahtovat ja sen puolesta äänestävät.
Nyt siihen on tilaisuus myös EU-vaaleissa. Itsenäisyyspuolueen vaaliteema on: Erotaan EU:sta.
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
 
p.0400-565 366
antti.pesonen@ipu.fi

 

 


22.5.2009

EU-jäsenyys vai itsenäisyys?
 
Markus Aaltosen 21.5. Ilkka-lehdessä julkaistu teksti vaatii kommentteja. Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen muutamin poikkeuksin vallinnut rauha. On tehtävä kaikki
voitava, että rauha voisi säilyä.
 
Rauhantilan omiminen EU:n ansioksi on tyypillistä suurvallan käytöstä. Täytyy muistaa, että poliittinen unioni EU perustettiin vasta 1990-luvun alussa. Siihen asti kyseessä oli pääosin taloudellinen unioni. Jos se kykeni vähentämään erityisesti Ranskan ja Saksan perinteisiä jännitteitä, hyvä niin.
 
Aaltosen mukaan yhtenäisen Euroopan arkkitehdit näkivät, että demokratian edistäminen ehkäisee sotia. Siitä, että näin on, olen samaa mieltä. Sen sijaan pitää kysyä, edistääkö EU demokratiaa. Ja mitä kukin demokratialla tarkoittaa.
 
EU ei hyväksy sille kielteisiä kansanäänestysten tuloksia. Ranskalaiset ja hollantilaiset äänestivät nurin EU:n liittovaltioperustuslain. Sen jälkeen perustuslain nimi muutettiin Lissabonin sopimukseksi. Sen torjuivat irlantilaiset, jotka muuten olivat ainoita, jotka saivat asiasta äänestää. Tuotakaan äänestystä ei EU hyväksy, vaan irlantilaiset joutuvat äänestämään uudestaan. Suomalaiset eivät saaneet kansanäänestystä asiasta vaikka enemmistö olisi sen halunnut. Tämäkö on demokratiaa? Mielestäni se on demokratian vastustamista.   
 
Suurvallat ja harvainvallat ovat ennenkin julistaneet olevansa kansan ja rauhan asialla. On tärkeää erottaa toisistaan lupaukset ja teot. Sotien juuret ovat olleet kansanvallan eli demokratian vastaisissa totalitarismeissa. EU on ikävä kyllä juuri sellainen. Näin ollen EU on pikemminkin ruutitynnyri kuin rauhan tae.
 
Suomen liittyminen EU:hun on merkinnyt unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hyväksymistä. EU-Suomi on sidottu kaikkiin tuleviin kriiseihin ja mahdollisiin sotiin, joihin EU joutuu. On vaikea nähdä, miten tämä edistäisi rauhaa tai Suomen turvallisuutta.         
 
Avoin julkinen keskustelu Suomen asemasta ja tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi hyvin tärkeää. Keskustelun tarpeellisuutta osoittaa myös Aaltosen teksti. Valtiopäiväneuvos kirjoittaa ”Mitä riippumattomampia, itsenäisempiä ja suvereenimpia Euroopan valtiot ovat historian kuluessa olleet, sitä enemmän on ollut hankauksia, kärhämiä ja sotaisia selkkauksia”. Pari kappaletta myöhemmin Aaltonen toteaa ”Suomi ei koskaan olemassaolonsa aikana ole ollut niin suvereeni, henkisesti vapautunut ja itsenäinen (sanan perinteisessä merkityksessä) kuin nyt EU:n jäsenenä”.
 
Siis onko itsenäisyys Aaltosen mielestä hyvä asia vaiko ei ja mitä hän tarkoittaa itsenäisyydellä, joka Suomella nyt hänen mielestään on?
 
Aaltonen kirjoittaa, että Itsenäisyyspuolue on perussuomalaisista lohjennut.
Todellisuudessa Itsenäisyyspuolue ei ole lohjennut mistään ja on perustettu vähän ennen kuin perussuomalainen puolue. Aaltosen mielestä Itsenäisyyspuolue käyttää itsenäisyys-sanaa ”halvalla tavalla väärin” ja epäilee, että IPU ei pysty tarjoamaan meille parempaa elämää.
 
Itsenäisyyspuolueen mielestä parempi elämä Suomessa voi perustua vain sille, että Suomen asioista päätetään Suomessa ja että täällä toteutuu aito demokratia, kansanvalta.
Siltä pohjalta Suomi voi pysyä sotilasliittojen ulkopuolella aidosti puolueettomana ja tehdä parhaiten kansainvälistä yhteistyötä maailman kriisien ratkaisemiseksi.
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

 


Tiedotusvälineille 18.5.2009

Erotaan EU:sta -vaatimus puolustaa parhaiten Suomen etuja

 
Tuore YLE Uutisten kysely kertoo, että äänestäjien mielestä EU-parlamenttiin valittavien tärkein tehtävä on puolustaa Suomen etuja. Korkealla tärkeiden tehtävien listalla olivat myös Suomen itsenäisyyden ja päätäntävallan turvaaminen. Suomen eroaminen EU:sta ja EU:n lopettaminen saivat yhtä paljon kannatusta kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikka tai maahanmuuttoasiat. 
 
Kolmasosa vastaajista ei osannut mainita yhtään asiaa, johon EU-parlamentaarikkojen tulisi kiinnittää huomiota.   
 
Kyselyn tulos on hyvin mielenkiintoinen. Se osoittaa, että äänestäjien toiveet ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Näin selittyy myös heikko kiinnostus EU-vaaleja kohtaan.
 
EU-parlamentissa toimitaan ylikansallisissa parlamenttiryhmissä ja suomalaisia valitaan  736 mepin joukkoon vain 13 eli vajaat kaksi prosenttia. Näin ollen lienee selvää, ettei Suomen etujen ajaminen EU-parlamentissa tuo juurikaan tuloksia. 
 
Kaiken lisäksi käsitys Suomen edusta tuntuu olevan monilta hukassa. Niin se on ainakin niiltä, jotka pitävät EU-Suomen omaa kapeaa päätösvaltaa entisestään kaventavan EU:n Lissabonin sopimuksen voimaantuloa Suomen edun mukaisena.
 
EU-jäsenyys on vienyt Suomelta valtiollisen itsenäisyyden. Menetetty itsenäisyys voidaan palauttaa eroamalla EU:sta eduskunnan enemmistön päätöksellä. Siitä ei seuraa mitään sakkomaksuja eikä heikennyksiä kaupankäyntiin, opiskeluun tai ihmisten vapaaseen liikkumiseen EU-alueella. Nämä perusasiat olisi jokaisen suomalaisen tärkeä tietää.
 
Suomen etuja voidaan todellisuudessa ajaa vain silloin kun lainsäädäntövalta Suomen asioissa on Suomen eduskunnalla. Oma päätösvalta antaa myös pohjan tehdä aitoa kansainvälistä yhteistyötä, jota tarvitaan yhä enemmän.

 
EU-vaaleja voidaan käyttää hyväksi Suomen oman päätösvallan palauttamisessa.  EU-parlamenttiin valittu on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja – ei niinkään EU:ssa vaan – Suomessa. Siksi merkittävintä, mitä EU-vaaleissa voi Suomessa tapahtua, on EU:sta eroamista vaativan edustajan valinta. Se avaisi vihdoin julkisen keskustelun maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista.  
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja ja ehdokas EU-vaaleissa
 
p.0400-565 366
antti.pesonen@ipu.fi 


Tiedotusvälineille 14.5.2009
 
Entä jos EU liittyy Natoon?
 
EU:n perustuslain – nykyiseltä nimeltään Lissabonin sopimuksen – keskeisiä määräyksiä on se, että EU:sta tulee oikeushenkilö. Jos unionista tulee oikeushenkilö, se voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. Käytännössä oikeushenkilöllisyys tekisi EU:sta liittovaltion ja jäsenmaista sen osavaltioita.
 
Oikeushenkilö-EU voisi esim. liittyä Naton jäseneksi. Päätös voisi olla jopa helppo tehdä, sillä valtaosa EU-maista on Naton jäseniä. EU:n päätöstä ei luultavimmin kysyttäisi suomalaisilta, joista suuri enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä.
 
Lissabonin sopimuksen voimaantulo on epävarmaa. Se riippuu erityisesti irlantilaisista, jotka pakotetaan äänestämään asiasta uudelleen. Edellisen äänestyksen tulos oli EU:n kannalta väärä, siis hylkäävä.
 
Jos Lissabonin sopimus kaatuu, on ilmeistä, että EU:ssa pyritään toteuttamaan sen ydinsisältö – unionin oikeushenkilöllisyys ja määräenemmistöpäätösten käyttöönotto –
jollakin muulla tavalla.
 
Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista olisi tärkeää käydä avointa julkista keskustelua.
Niin voitaisiin varautua tulevaan ja vähentää yhteiskunnallisia jännitteitä.
 
Itsenäisyyspuolueen mielestä paras ratkaisu Suomelle on eroaminen liittovaltioksi pyrkivästä EU:sta, jota rakennetaan EU-maiden ja suuryritysten ehdoilla. Itsenäisyys  myös mahdollistaisi parhaiten aidon kansainvälisen yhteistyön. 
 
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
 
p.0400-565 366
antti.pesonen@ipu.fi
www.anttipesonen.fi

 


Tiedotusvälineille 12.5.2009:

Vaalirahoitusskandaali


Pääministeri Matti Vanhanen haluaa puolueiden rahoituksen julkiseksi. Pääministerin toivetta on helppo tukea. Kaiken puolue- ja vaalirahoituksen tulee olla julkista.

Suurimmat puolueet tai niiden ehdokkaat ovat saaneet ja saavat merkittävää rahoitusta elinkeinoelämältä ja erilaisilta etujärjestöiltä. Tämä on tullut osittain myös julkisuuteen. Muistamme vuoden takaisen vaalirahoituskohun ja äskettäin esillä olleen Ay-liikkeen jakama puoluerahoituksen.

Yksi todellinen vaalirahoitusskandaali on kuitenkin jäänyt lähes vaille keskustelua. Eduskuntapuolueet ovat jakaneet useissa aiemmissa vaaleissa verovaroista toisilleen  erillistä vaalitukea. Viimeksi eduskuntavaaleissa 2007 n. 2,5 miljoonaa euroa.

Erillisestä vaalituesta luovuttiin hallitusneuvottelujen yhteydessä v. 2007, mutta samalla hallituspuolueet päättivät korottaa suoraa puoluetukea 44 prosenttia. Näin eduskuntapuolueet saavat vaalirahoitusta ilman nolohkon erillistuen jakamista ja myös niinä vuosina, jolloin ei vaaleja ole. On selvää, että eduskuntapuolueet käyttävät vaaleihin muutakin puoluetukea kuin viimeksi korotettua osuutta siitä. Näin alun perin puolueiden järjestötoiminnan tukemiseen tarkoitetusta puoluetuesta on tullut rahoitusautomaatti, jonka avulla erityisesti valtapuolueet ostavat ääniä äänestäjien rahoilla.

Veronmaksajat maksavat kuluvana vuonna puoluetukia n. 40 000 000 euroa. Tuki jaetaan kansanedustajien lukumäärän perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kukin kolmesta suurimmasta puolueesta saa verovaroja n. 40 000 euroa joka arkipäivä. Eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille ei makseta puoluetukea. 

Puoluetukijärjestelmää voi kutsua osaksi rakenteellista korruptiota. Yhdessä puoluekurin ja suurten viestimien hallinnan kanssa se on mahdollistanut nykyisen näennäisdemokratian muodostumisen. Ns. edustuksellinen demokratia on tullut kansanvallan tilalle. Sen sijaan, että kansalaisten valitsemat edustajat toteuttaisivat kansalaisten tahtoa, he toimivat monissa asioissa päinvastoin. EU-vaalien yhteydessä esimerkiksi sopivat euron käyttöönotto ja EU:n perustuslain hyväksyminen ilman kansanäänestyksiä ja mitä ilmeisimmin vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa.

Muutos tilanteeseen tulee kansalaisten aktivoitumisen kautta. Tulevaisuudessa tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kunnallisia ja valtakunnallisia kansanäänestyksiä. Lienee myös selvää, että kestävien ratkaisujen löytäminen nykyisiin ja tuleviin kriiseihin vaatii avoimen julkisen keskustelun sallimista ja myös sellaisten näkökulmien esille tuomista,  jotka eivät vallassa olevia miellytä.   

Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

 


 

Tiedotusvälineille 30.4.2009
 
EU-vaalit ovat  tilaisuus ottaa kantaa Suomen suuntaan
 
EU-vaalit eivät näytä kiinnostavan suurta yleisöä. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Kysymys kuuluu, mihin EU-vaaleissa annettu ääni vaikuttaa.
Hyvin monien suomalaisten mielestä vastaus on: Ei mihinkään.
 
EU-vaaleissa valitaan 13 suomalaista edustajaa EU-parlamenttiin yli 700 muun joukkoon. EU-parlamentti ei ole oikea parlamentti eikä sen jäsenillä ole edes oikeutta tehdä lakialoitteita. Ei siis ihme, että vaalit eivät juuri innosta.
 
Asiaa voidaan ajatella myös toisin. EU-vaaleissa voidaan ottaa kantaa Suomen suuntaan ja erityisesti Suomen ja EU:n suhteeseen. 
        
Jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus muodostaa mielipiteensä eri vaihtoehtoja  punniten, olisi käytävä avointa julkista keskustelua asioista, vaihtoehdoista.
Tuo keskustelu loistaa poissaolollaan. Nykyisellä menolla EU-vaalit eivät innosta äänestäjiä ja yhteiskunnalliset jännitteet jatkavat kasautumistaan.
 
Itsenäisyyspuolueen esittämä vaihtoehto nykyiselle politiikalle perustuu eroamiseen EU:sta. Siitä todellakin voi erota eduskunnan enemmistöpäätöksellä eikä erosta seuraa mitään sakkomaksuja. Kaupankäynti, ihmisten liikkuminen ja opiskelu sujuvat nykyiseen tapaan ilman EU-jäsenyyttä.
 
EU:sta eroaminen avaa mahdollisuudet turvata ja luoda työpaikkoja, pelastaa peruspalvelut ja oma elintarviketuotanto sekä pysyä sotilasliittokehityksen ulkopuolella. Aitoa kansainvälistä yhteistyötä voi tehdä parhaiten sellainen Suomi, joka päättää omista asioistaan. Itsenäisyyden palauttaminen siis turvaa tulevaisuuden. 
 
Kun päästään keskustelemaan tulevaisuuden vaihtoehdoista, alkavat jopa  EU-vaalit kiinnostaa suomalaisia. Vielä on aikaa keskustelulle. Mitä tekevät Suomen suuret viestimet? Uskaltavatko valtapuolueiden edustajat tv-kameroiden edessä samaa pöytään  haastajien kanssa? Vai vaietaanko Suomessa edelleen kahdella kielellä?    
 
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja