12.2.2014

YLE aikoo jatkaa uusien puolueiden syrjintää vaaliohjelmissa

Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla -puolue kyllästyivät YLEn mielivaltaan: yli

2.000 kansainvälistä uutissivustoa julkaisi yhteistiedotteen

Yleisradio ilmoitti tammikuussa jättävänsä eduskunnan ulkoiset puolueet kokonaan

ulkopuolelle puoluejohtajien televisiotenteistä tulevissa 2014

europarlamenttivaaleissa. Päätös tuli täytenä yllätyksenä kun Euroopan

turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön alainen demokratiayksikkö ODIHR oli

painokkaasti suositellut Yleisradiolle laajempaa osallistamista kun

vaalitarkkailijat kävivät suomessa 2011 eduskuntavaalien yhteydessä.

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen ei sulata pudotuspäätöstä:

"Syrjimällä eduskunnan ulkopuolisia puolueita YLE rikkoo puoluelakia, joka

määrää sitä kohtelemaan kaikkia puolueita tasapuolisesti. Lisäksi menettely on

ristiriidassa lain Yleisradiosta 7 §  kanssa, jonka mukaan 'Yleisradion Julkisen

palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti .. tukea kansanvaltaa'., Pesonen

painottaa blogissaan 4.2.2014.

Pesonen ei ole yksin, ja Köyhien asialla -puolueen puheenjohtaja Terttu Savola

korostaa asian vakavuutta demokratian näkökulmasta: "Yleisradio kohtelee

rekisteröityjä puolueita epäkunnioittavasti ja laittomasti. ETYJ:in alainen

ODIHR vaati Yleisradiota antamaan yhtäläisesti näkyvyyttä vuonna 2011. Saman

viestin on antanut jo GRECO aiemmin. YLEn päätös oli sokki kaikille: sen sijaan

että se olisi noudattanut suosituksia se poisti kaiken televisionäkyvyyden!"

Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla -puolue laativat yhdessä kansainvälisen

lehdistötiedotteen, jossa kertoivat vaativansa YLE:ltä Suomen lakien

kunnioittamista, sekä lain hengessä että kirjaimessa. Tiedote on saanut laajaa

kansainvälistä kiinnostusta ja se oli lauantai-iltaan mennessä jakelussa jo yli

2.100:ssa uutissivustossa.

Uusi Suomi -sivustossa puolueiden vaatimuksia kommentoinut YLE:n tuottaja Jukka

Niva sanoo vastineessaan 5.2.2014: "Panostamme vaaleissa nettiin

ennenkuulumattoman paljon. Ylen eri palveluissa poliittiset liikkeet pääsevät

mielipiteineen esille poikkeuksellisen monipuolisesti."

Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla -puolue eivät hyväksy Nivan luonnehdintaa.

Niiden näkemyksen mukaan kyse ei ole vain "poliittisista liikkeistä" kun Suomen

lainsäädännön mukaan rekisteröidyllä puolueella on ikää jopa 20 vuotta.

Haastajapuolueet vaativat Yleisradiolta yhtäläistä näkyvyyyttä ennen vaaleja.

"Jos väitetään, ettei televisionäkyvyydellä ole merkitystä, mistäköhän

televisiomainostajat sitten maksavat miljoonia vain sekuntien mainoksissaan?",

Itsenäisyyspuolueen Pesonen kysyy.

Lisätietoja

info@ipu.fi

Itsenäisyyspuolue vetoaa kansainvälisiin vaalitarkkailijoihin

Yleisradion hallintoneuvosto päättää YLE:n kevään 2014 eurovaaliohjelmista

13.2.2014. YLE:n vaaliohjelmasuunnitelman mukaan eduskunnan ulkopuolella

oleville puolueille ei ole tulossa ollenkaan tv-aikaa. Eduskuntaan viime

vaaleissa valituille puolueille on suunniteltu vaalien alla tv-näkyvyyttä

kullekin yhtenä arkipäivänä uutis- ja ajankohtaisohjelmissa sekä lisäksi suomen-

ja ruotsinkieliset puheenjohtajatentit. Valtapuolueille tämä tulee muun jatkuvan

tv-näkyvyyden lisäksi. Urheilutermein tv-näkyvyys menisi eduskuntapuolueille

3-0.

Itsenäisyyspuolue on lähettänyt asiasta kirjeen Euroopan turvallisuus- ja

yhteistyöjärjestön, ETYJ:in vaalitarkkailuelimelle ODIHR:ille. ODIHR muistutti

viime eduskuntavaalien yhteydessä tekemässään tarkastuksessa YLE:a sen

velvollisuudesta kohdella kaikkia puolueita oikeudenmukaisesti ja ilman

syrjintää.

 ETYJ/ODIHR:n vaaliarviointivaltuuskunnan raportti 21.7.2011 (s. 18):

"Julkisen palvelun tehtävänsä ja elinvoimaisen kansanvallan jatkuvan edistämisen

vuoksi Ylen pitäisi kehittää edelleen kaikkien puolueiden oikeudenmukaista ja

syrjimätöntä osallistumista vaaleihin antamalla myös pienemmille ja uusille

puolueille riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia esittää kantansa. "

http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/tiedotteet/fi/2011/6AEVan3cs/ETYJ-raportti.pdf

Syrjimällä eduskunnan ulkopuolisia puolueita YLE rikkoo puoluelakia, joka määrää

sitä kohtelemaan kaikkia puolueita tasapuolisesti. Lisäksi menettely on

ristiriidassa lain Yleisradiosta 7 §  kanssa, jonka mukaan "Yleisradion

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti .. tukea kansanvaltaa".

YLE on perustellut uusien puolueiden syrjintää ”ohjelmallisilla näkökohdilla”.

Jos puolueita on yhteen ohjelmaan liikaa, pitää järjestää kaksi ohjelmaa, joihin

vallanpitäjät ja haastajat arvotaan keskustelemaan.

YLE:n syrjivä toiminta on osa Suomessa rehottavaa rakenteellista korruptiota. Se

on estänyt avoimen julkisen keskustelun vallassa oleville kiusallisista

asioista. Ohjelmista päättää lopullisesti YLE:n hallintoneuvosto, joka koostuu

eduskunnassa istuvista kansanedustajista.

Ohessa Itsenäisyyspuolueen ODIHR:ille (englanninkielisenä) lähettämä kirje.

ODIHR:ille

Suomen Yleisradio (YLE) aikoo jatkaa ohjelmatoiminnassaan uusia puolueita

syrjivää menettelyä kevään 2014 europarlamenttivaaleissa.

Itsenäisyyspuolue (IPU) pyytää ODIHR:ia muistuttamaan YLE:a sen

velvollisuuksista julkisen palvelun tehtävän toteuttamisessa ja kansanvallan

edistämisessä, kuten ETYJ/ODIHR:n vaaliarviointivaltuuskunnan raportissa

21.7.2011 todetaan:

ETYJ/ODIHR:n vaaliarviointivaltuuskunnan raportti 21.7.2011 (s. 18):

"Julkisen palvelun tehtävänsä ja elinvoimaisen kansanvallan jatkuvan edistämisen

vuoksi Ylen pitäisi kehittää edelleen kaikkien puolueiden oikeudenmukaista ja

syrjimätöntä osallistumista vaaleihin antamalla myös pienemmille ja uusille

puolueille riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia esittää kantansa. "

http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/tiedotteet/fi/2011/6AEVan3cs/ETYJ-raportti.pdf

IPU on lähettänyt YLE:lle oheisen kirjeen. Päätöksen YLE:n vaaliohjelmista tekee

YLE:n hallintoneuvosto 13.2.2014. Olisi hyvin arvokasta, jos ODIRH voisi jo

ennen tuota päätöstä olla yhteydessä YLE:n päättäviin elimiin.

Ylen hallitukselle

YLE:n eurovaaliohjelmasuunnitelmista

Toukokuun 2014 eurovaalien lähestyessä YLE on julkaissut

vaaliohjelmasuunnitelmansa. Uutta on se, että kaikille eurovaaliehdokkaille on

luvassa n. neljän minuutin videohaastattelu, joka tulee YLE:n nettisivuille.

Ehdokkaiden nettinäkyvyys ei mitenkään korvaa sitä, että YLE tarjoaa

vaaliohjelmien tv-näkyvyyttä vain eduskunnassa edustettuina oleville puolueille.

YLE:n suunnitelman mukaan ”5.5.-21.5. Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta

keskittyy yhtenä päivänä yhteen eduskuntapuolueeseen”. Lisäksi

eduskuntapuolueiden puheenjohtajille on erilliset tv-tentit ruotsin- ja

suomenkielisinä. Tämä kaikki tulee eduskuntapuolueiden muutenkin saaman ilmaisen

julkisuuden lisäksi.

Muille puolueille on tarjolla yhteinen puheenjohtajatentti, joka esitetään

radiossa ja  YLE:n nettisivulla. Tv-näkyvyyttä ei siis muille ole YLE:n

suunnitelmassa ollenkaan. On tärkeää muistaa, että huomattava osa

äänioikeutetuista ei käytä internettiä. Lisäksi tv-näkyvyyden merkitys on suuri

yleisen uskottavuuden syntymisessä.

YLE on tehnyt selvän linjauksen eduskuntapuolueiden ja uusien puolueiden välillä

koskien erityisesti televisioaikaa. Tämä linjaveto on kestämätön. Niin

eduskunnassa kuin eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet kuuluvat ennen vaaleja

samalle viivalle tasa-arvoisesti.

Eurovaaleissa ei ole kyse Suomen eduskunnan kokoonpanosta. Europarlamentissa ei

ole Suomesta edustajaa esim. Vasemmistoliitolla, joka on keskisuuri

eduskuntapuolue.

Uusia, siis vielä eduskunnan ulkopuolella olevia puolueita syrjivä menettely on

vaalivapauden ja kansanvallan toteutumisen kannalta kestämätön. Lisäksi

menettely on ilmeisessä ristiriidassa lain Yleisradiosta 7 §  kanssa, jonka

mukaan "Yleisradion Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti ...

tukea kansanvaltaa". Kansanvaltaisuuteen kuuluu tasapuolinen kohtelu. Se vaatii

antamaan tilaisuuden verrata kaikkia rekisteröityjä puolueita ja erityisesti

vallassa olevia eduskuntapuolueita ja niiden tavoitteita suhteessa uusiin

haastajiin.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n vaalitarkkailuelin ODIHR ja

Euroopan Neuvoston korruption vastainen toimielin Greco ovat kehottaneet Suomea

kohtelemaan vaaleihin osallistuvia puolueita tasavertaisemmin. Kehotus koskee

valtion varoista jaettavaa puoluetukea ja julkisen palvelun laitoksena toimivan

Yleisradion puolueille tarjoamaa ohjelma-aikaa.

ETYJ/ODIHR:n vaaliarviointivaltuuskunnan raportti 21.7.2011 (s. 18):

"Julkisen palvelun tehtävänsä ja elinvoimaisen kansanvallan jatkuvan edistämisen

vuoksi Ylen pitäisi kehittää edelleen kaikkien puolueiden oikeudenmukaista ja

syrjimätöntä osallistumista vaaleihin antamalla myös pienemmille ja uusille

puolueille riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia esittää kantansa. "

http://oikeusministerio.fi/material/attachments/om/tiedotteet/fi/2011/6AEVan3cs/ETYJ-raportti.pdf

Puoluelain 10 § määrää Yleisradiota kohtelemaan kaikkia puolueita – huom.

kaikkia, ei siis vain eduskunnassa olevia – ”tasapuolisesti ja yhdenmukaisia

perusteita noudattaen”. Puoluelain 10 § 2. momentin mukaan ”Yleisradio Oy voi

soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa huomioon myös

ohjelmallisia näkökohtia”.

Ohjelmallisten näkökohtien huomioiminen on YLE:ssa tulkittu tarkoittavan sitä,

että eduskunnan ulkopuolella vielä olevia puolueita ei tarvitse ottaa samoihin

ohjelmiin eduskuntapuolueiden kanssa. ETYJ:n ja Euroopan neuvoston lausunnoista

voi päätellä, että tällainen haastaja-puolueita syrjivä menettely ei ole

kestävällä pohjalla.

On syytä korostaa puoluelain 10 § 2 momentin tarkoitusta (vahvennus lähettäjän):

”Yleisradio Oy voi soveltaessaan 1 momenttia yhtiön vaaliohjelmiin ottaa

huomioon myös ohjelmallisia näkökohtia”. Siis ensisijainen vaatimus YLE:lle on

kaikkien puolueiden tasapuolinen ja yhdenmukaisin perustein tapahtuva kohtelu.

Tällaista kohtelua toteutettaessa voi YLE ottaa huomioon myös ohjelmallisia

näkökohtia.

Mitä nämä ohjelmalliset näkökohdat sitten voivat olla? On selvää, että mielekäs

tv-keskustelu on vaikeaa, kun osallistujia on paljon. Mielekkyys paranee, kun

jaetaan keskustelijoita pienempiin ryhmiin. Eduskunnassa olevien puolueiden

edustajat käyvät jatkuvaa julkista keskustelua keskenään. On kohtuullista

odottaa, että haastajat pääsevät edes joskus samoihin pöytiin vallassa olevien

kanssa. Vaalien alla jos koskaan on siihen oikea aika.

Ehdotus YLE:lle eurovaalien ohjelmasuunnitelman muuttamiseksi (muokattu YLE:n

lähettämään suunnitelmaan):

Puoluepäivät 24.4.-21.5. Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminta keskittyy yhtenä päivänä yhteen

edk-puolueeseen (edk-puolue=viime vaaleissa eduskuntaan valittu puolue). Malli

on otettu Ruotsin Almedalen-tapahtumasta. Järjestys arvotaan kaikille rekisteröityneille

puolueille, jotka asettava ehdokkaita).

Vaihtoehdot vastakkain: Kaikkien vaaleihin osallistuvien puolueiden edustajat vaaliväittelyssä.

Osallistujat arvotaan kolmeen eri ryhmään (n. viisi-kuusi osallistujaa /ryhmä)

Pienpuolueiden PJ-tentti järjestetään samanaikaisesti radiossa ja Yle.fi:n

nettistriiminä. Kellonaika päätetään alkuvuodesta. Tentti lähetetään yhtä aikaa

televisiossa, radiossa ja Yle.fi/uutiset-sivulla.

Eduskuntapuolueiden PJ-tentit: Kaikkien vaaleihin osallistuvien puolueiden pj:t vaaliväittelyssä. Osallistujat

arvotaan (uudelleen) kolmeen eri ryhmään (n. viisi-kuusi osallistujaa /ryhmä)

siten että kussakin ryhmässä on suurin piirtein yhtä monta ek-puolueiden ja

haastajien edustajaa. 24.4. nauhoitettu  ruotsinkielinen pj-tentti YLEFem (nauhoitus päivällä klo

12.30, kesto 1 tunti, ajetaan ulos samana päivänä klo 19.30). Tuottaja Mattias

Fagerholm. 22.5. klo 21 suomenkielinen pj-tentti YLE TV1 (suora). Tuottaja Reeta Kivihalme.

Perusteluja muutosesitykselle:

Ennen vaaleja millään puolueella ei ole yhtään tulevien vaalien ääntä.

Puolueiden ja ehdokkaiden tasapuolisen kohtelun pitää lähteä siitä, että

annetaan kaikille mahdollisuus näyttää kykynsä ja vaihtoehtonsa.

Jos halutaan lisätä yhteiskunnallista keskustelua ja tarjota äänestäjille

mahdollisuus verrata vaaleissa tarjolla olevia vaihtoehtoja, laitetaan haastajat

samaan pöytään vallassa olevien kanssa. Tämä olisi demokratiaa. Se myös lisäisi

kiinnostusta vaaleihin ja äänestämiseen. YLE on veronmaksajien rahoittamana

ratkaisevassa asemassa. Ohjelma-aikaa pystytään varmasti järjestämään tarpeen mukaan muutama tunti lisää

useamman vaalitentin mahdollistamiseksi.

Suomessa on pidetty tärkeänä lakien noudattamista. Tässä kyseissä asiassa YLE:n

toimintaa säätelevät mm. laki Yleisradiosta 7 § ja puoluelain 10 §. Toivomme

että YLE  haluaa noudattaa lakia sekä mm. ETYJ:n suosituksia, kun se päättää

tulevien eurovaalien ohjelmallisesta rakenteesta.

Allekirjoita kansainvälinen vetoomus

YLE aikoo jättää eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet kokonaan ilman tv-aikaa

kevään 2014 eurovaaliohjelmissa. Allekirjoita kansainvälinen vetoomus, jolla

vaaditaan YLE:a noudattamaan lakia, joka määrää sitä kohtelemaan kaikkia

rekisteröityjä puolueita tasavertaisesti.

http://www.avaaz.org/en/petition/Finnish_Broadcasting_Company_YLE_Might_is_not_right_Treat_all_registered_parties_equally/?deFySgb

29.1.2014

EU-keskustelussa uskomattomia väitteitä

Vantaalla 28.1. pidetty Eurovaalifoorumi-tilaisuus oli monella tavalla

mielenkiintoinen. Järjestäjät ansaitsevat kiitokset. He kutsuivat kaikkien

rekisteröityjen puolueiden edustajia paneelikeskusteluun, ja kohtelivat näitä

tasapuolisesti. Tilaisuus osoitti sen, kuinka tarpeellista olisi käydä nykyistä

laajempaa keskustelua myös julkisuudessa EU:sta ja Suomen tulevaisuudesta.

Tilaisuuden otsikkona oli ”EU-kriittisyys – Mitä se tarkoittaa?” Harmillista ja

mielenkiintoista oli, että EU-kriittisyydellä suurpuolueeksi nousseesta

Perussuomalaisista ei kutsusta huolimatta tullut Vantaan tilaisuuteen ketään.

Liekö syynä se, että puolueessa on EU-kantoja laidasta laitaan ja puolueen

sisällä on sen eurolinjasta monenlaisia käsityksiä.

Vantaalla EU-kritiikkiä kyllä esittivät kaikki keskusteluun osallistuneet, myös

EU-fanaatikkoihin lukeutuva SDP:n Kimmo Kiljunen ja EU:sta itsenäistä valtiota

toivonut Piraattipuolueen Mikael Böök. Keskustelijoita oli seuraavista

puolueista: Keskusta, Itsenäisyyspuolue, SDP, Suomen työväenpuolue, Muutos 2011,

Köyhien asialla, SKP, Piraattipuolue ja Vasemmistoliitto.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet hyväksyvät euron ja EU-jäsenyyden. Eduskuntaan

pyrkivistä haastajapuolueista löytyy Itsenäisyyspuolueen lisäksi muitakin,

joiden mielestä Suomen pitää siirtyä omaan rahaan ja itsenäisyyteen.

Vantaan tilaisuudessa esitettiin väitteitä, jotka osoittavat keskustelun tarpeen

EU-Suomessa tammikuussa 2014. SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Kiljunen

oli sitä mieltä, että valtion omaisuuden myynnillä, kuntien ja peruspalvelujen

rahoituskriisillä ja valtion velkaantumisella oman keskuspankkinsa sijasta

kansainvälisille pankeille ei ole mitään tekemistä EU-jäsenyyden kanssa.

Kiljuselle oli sanottava, että SDP:n ollessa johtava hallituspuolue ja Paavo

Lipposen pääministeri, Suomi laitettiin eurokuntoon – juuri tuota ilmausta

käyttäen - leikkaamalla valtion kunnille maksamat valtionosuudet puoleen. Tästä

seurasi kuntien ja peruspalvelujen yhä jatkuva rahoituskriisi. Myös

eriarvoisuuden kasvu sai lisää vauhtia.

Kiljunen väitti myös, että Euroopan talousaluesopimuksen (Eta) puitteissa

toimiva Norja joutuu toteuttamaan 95 prosenttia EU:n määräyksistä. Todellisuus

on toisenlainen. Norjan aiemman ulkoministerin Jan Petersenin antaman

selvityksen mukaan Norja otti omaan lainsäädäntöönsä 18,5 prosenttia EU:n

määräyksistä vv. 1997-2003. Oleellista on, että Norja päättää itse, mitä EU:n

määräyksiä se toteuttaa.

Keskustan eurovaaliehdokas, lakimies Johannes Hirvaskoski oli Kiljusen linjalla

sanoessaan, että ”Eta:ssa on samat velvollisuudet kuin EU:ssa”. Väite on sama,

jota oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki esitti 20 vuotta sitten, ennen

EU-jäsenyyspäätöstä. On jokseenkin pöyristyttävää, että tällaisia väitteitä

esitettiin, kun oli selvää, että EU-jäsenyys tarkoittaa vallan siirtämistä

Suomesta EU:n elimille kaikissa niissä asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen,

mutta Eta-maat voivat itse päättää noudattavatko EU:n määräyksiä. Se, että näitä

väitteitä esitetään edelleen, kertoo Suomen keskustelukulttuurin

olemattomuudesta ja julkisen EU-keskustelun puuttumisesta.

Mahdollisuuksia parempaan on. Sen todistivat Vantaan Eurovaalifoorumin

järjestäjät. Ellei valtamedia edelleenkään halua avointa keskustelua, sitä

voidaan edistää eri tavoin muutenkin.

http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159461-eu-keskustelussa-uskomattomia-vaitteita

24.1.2014

EU-Suomesta Euroopan tyhjiin imetty peräkylä

Kun Suomea ajettiin EU:n jäseneksi 1992-94, väittivät jäsenyyden kannattajat,

että EU:n ulkopuolella Suomesta tulisi uusi ”Albania”. Albania oli

neuvostojärjestelmän luhistumisen jälkeen malliesimerkki Euroopan kurjalasta.

Nyt on nähtävissä, että Suomelle vertailukelpoiset maat ovat pärjänneet hyvin

ilman EU-jäsenyyttä. Norja on pärjännyt hyvin Euroopan talousalue (Eta)

–sopimuksen kanssa, vaikka siellä ennen EU-päätöstä peloteltiin, että öljy ei

pelasta Norjaa, jos se ei liity EU:hun. Sveitsi on pärjännyt hyvin ilman

Eta-sopimusta. Islannissa tehtiin valtavia virheitä keinottelussa, jonka EU- ja

Eta-sopimukset tekevät mahdolliseksi. Islantilaisten enemmistö on silti yhä

EU-jäsenyyttä vastaan, koska näkee mitä EU on tuonut tullessaan muissa

Pohjoismaissa.

Suomi on Pohjoismaista ainoana luopunut omasta rahastaan. Oman itsenäisen raha-

ja  talouspolitiikan puuttuminen on tuhoisaa pienelle syrjäiselle maalle. Nyt

Euron kalleus haittaa merkittävästi suomalaista yritystoimintaa - ei siis

pelkästään vientiteollisuutta.

Monilla suomalaisilla ei ole vieläkään, 15 vuoden EU-jäsenyyden jälkeen,

käsitystä siitä, keiden ehdoilla ja keiden hyväksi EU toimii. Suomen

ulkoministerin mukaan EU-järjestelmän perusta on liberaali demokratia

yhdistettynä sosiaaliseen markkinatalouteen.

Tässä määritelmässä on jotakin oleellista siitä, mihin EU-propaganda perustuu:

Käsitteiden kääntämiseen ylösalaisin.

EU:n ”demokratia” on sitä – kuten EU:n perustuslain eli Lissabonin sopimuksen

käsittelystä nähtiin – että kansalaisilta ei kysytä, ja jos kysytään,

hyväksytään vain eliitin kannalta oikea vastaus. EU:n ”sosiaalisuus” taas

näyttää merkitsevän eriarvoisuuden kasvattamista ja taloudellisen eliitin

harjoittaman keinottelun mahdollistamista. EU:n perussopimuksiin on kirjattu,

että ”jäsenvaltiot eivät saa puuttua pääomien liikkeisiin”. Niihin ei ole

kirjattu mitään tuloeroista tai köyhien ja työttömien määristä. Lissabonin

sopimukseen on kyllä kirjattu, että jäsenvaltiot yhteensovittavat talous-,

työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa. Suomessa tämä merkitsee sosiaalisten

turvaverkkojen tuhoamista.

EU on rahan harvainvalta, eräänlainen pehmeä diktatuuri, jota ohjaavat suurten

jäsenmaiden ja suuryritysten edut. Pienempiä jäsenmaita tarvitaan maksajiksi ja

rakennettavan eurooppalaisen suurvallan rakennusaineiksi. Lissabonin

sopimuksella saadaan aikaan liittovaltio-EU. Siitä tulee oikeushenkilö, joka voi

solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. Valtaa keskittyy

entisestään suurille jäsenmaille samalla kun millään vaaleilla valitsemattoman

komission yksinoikeus lakialoitteisiin säilyy.

EU-Suomesta on hyvää vauhtia tulossa Euroopan tyhjiin imetty peräkylä. Kunnissa

kiistellään, mistä nyt leikataan, kun rahat eivät riitä. Rahat eivät voi

riittää, kun omistus sekä työn ja tuotannon tulokset viedään suurelta osin

maasta pois.

Nyt suomalaisilta kysytään kypsyyttä. Onko meillä kykyä ja uskallusta siihen,

mitä aito demokratia vaatii? Tarvitaan avointa julkista keskustelua

tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Tämä teksti oli vanhan kertausta vuodelta 2009.

http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23901-eu-suomesta-on-tuloss...

24.1.2014

Rahaton ei osta – EU:n ja euron kriisi pahenee

Toimittaja: Riikka Söyring

Suomen median jätettyä - mahdollisesti vaalien lähestymisen takia tai käytyjen

yt-neuvottelujen vähennettyä henkilökunnan minimiin - Euroopan unionin komission

ESDE-raportin "Employment and Social Developments in Europe 2013" kokonaan

huomiotta ja uutisoimatta, ajattelin paikata median jättämää aukkoa selostamalla

pääpiirteissään, millaisiin johtopäätöksiin komissio on Euroopan unionin ja

euron tilanteesta tullut.

Raportissa on kaikkinensa 504 sivua tekstiä, tilastoja ja käyriä perusteena

esitetyille johtopäätöksille. Kriisi ei todellakaan ole ohi. Se on pahempi.

"Hyvinvointia, vakautta, työtä ja edullisemmat hinnat"

Euroalueen taloustilanne on heikko. Toistuvat ja pitkittyneet kriisit ovat

koskettaneet kaikkia jäsenmaita, joitakin tosin pahemmin kuin toisia.

Rakenteellinen työttömyys on lisääntynyt. Työpaikkoja on menetetty ja pätkätyön

osuus on kasvanut.

Talouskasvua saattaa pilkahdella, mutta sillä ei ole työllistävää vaikutusta.

"Vaara, että keskimääräinen nuorisotyöttömyysaste EU:ssa jämähtää 23 prosentin

tasolle, on akuutti.", arvioi komissio.

Lähes neljännes EU:n väestöstä elää köyhyydessä, köyhyysriskirajalla tai

syrjäytymisvaarassa. Työssäkäyvien köyhien osuus väestöstä on kasvanut,

osittain, koska he työskentelevät pienempiä tuntimääriä ja/tai koska palkkoja on

alennettu.

Talouskuri ja kilpailukyvyn kasvattaminen palkkojen leikkauksilla ja

nollalinjalla on siis aiheuttanut ostovoiman katoamisen; kokonaiskysyntä hiipuu,

koska ihmisillä ei ole rahaa.

Luottamus on laskenut kaikissa Euroopan unioniin kuuluvissa maissa.

Pitkät varjot

Nykyisten perättäisten kriisien ja ongelmien siemenet kylvettiin vuosia sitten,

kun talouksiltaan liian erilaiset alueet kytkettiin yhteen. Joissain jäsenmaissa

kasvu perustui velkaan, niiden tilanteeseen nähden liian mataliin korkoihin ja

pääoman liian nopeaan sisäänvirtaukseen. Rahalla ei saatu tuottavuutta vaan

tehottomuutta ja velkaantumista.

Tässähän ei ole muuta uutta kuin että näin sanotaan komission raportissa.

Kriitikot, jotka esittivät epäilyksiään juuri tällaisista seurauksista

toistakymmentä vuotta sitten, leimattiin tuolloin veneen keikuttajiksi,

impivaaralaisiksi ja populisteiksi.

Vain huonoja vaihtoehtoja

"Koska valuutan devalvoimisen vaihtoehto puuttuu, euroalueen valtiot, jotka

yrittävät uudelleen saavuttaa kilpailukykynsä, joutuvat turvautumaan sisäiseen

devalvaatioon (palkkojen ja eläkkeiden leikkaukset jne). Tällä politiikalla on

kuitenkin joitain rajoituksia. Ajoitus on ongelmallista, koska palkkamaltin

negatiiviset vaikutukset kokonaiskysyntään edeltävät viennin kasvun positiivisia

vaikutuksia. Palkkamalttipolitiikan tehokkuus riippuu useista tekijöistä kuten

talouden avoimuudesta, ulkoisen kysynnän voimakkuudesta, ja sitä tukevista

politiikoista sekä investointeja houkuttavista maksuttomista (non-cost)

kilpailukykytekijöistä sekä työvoiman reallokoinnin prosessista. Pitkäkestoisen,

ihmispääomaa vahingoittava vaikutus, joka on seurausta kasvaneesta

työttömyydestä sekä sosiaaliset vaikeudet täytyy nekin huomioida

(hystereesi-vaikutukset)."

Hystereesi on jonkin järjestelmän ominaisuus, joka hidastaa muutoksiin

reagoimista tai estää systeemiä palaamasta alkuperäiseen tilaansa.

Komissio siis toteaa, että talouskurin ja kilpailukyvyn nimissä tehdyt palkkojen

ja eläkkeiden leikkaukset ovat vaikuttaneet kokonaiskysyntään lisäten

työttömyyttä: rahaton ei osta. Lisäksi komissio myöntää, että euron "vakaus ja

joustamattomuus" so. euroa ei voi devalvoida, koska niin on päätetty, aiheutti

tarpeen leikata palkkoja ja eläkkeitä: taantuma on itseaiheutettu.

EU:n pelastus: liittovaltio

Taantuman alkuvaiheissa EU pärjäsi paremmin kuin moni muu OECD-maa. Vuoden 2007

jälkeen kuitenkin köyhyys  on kasvanut EU:ssa kun taas muissa OECD-maissa se on

vähentynyt. Työttömyys on lisääntynyt EU:ssa.

Sosiaalisten tulonsiirtojen vähentämisellä on ollut vaikutusta kokonaiskysynnän

laskuun.

Euroalue kärsi 6 prosentin supistumisen globaalissa kriisissä, joista se oli

ehtinyt tulla ylöspäin kahden kolmanneksen verran vuoteen 2011 mennessä, jolloin

se putosi puhtaasti kotitekoiseen taantumaan. Euroalue ei päässyt edes nollaan

ennen kuin tipahti uudelleen.

Tällä hetkellä euroalueen talous on edelleen 3% pienempi kuin se oli vuonna

2008, laski Levy-instituutin tutkija, keskuspankkien toimintaan,

rahoitusjärjestelmiin ja rahapolitiikan vaikutuksiin erikoistunut professori

Jörg Bibow syyskuussa.

"Makrotaloudellinen epävakaus ja yhä kasvamaan päin olevat erot makrotaloudessa,

työllisyydessä ja sosiaalisissa ulottuvuuksissa saattavat vaarantaa rahaliitto

EMU:n toiminnan sekä EU:n perustamiskirjoissa määritellyt EU:n perimmäiset

päämäärät, toisinsanoen edistää jäsenvaltioidensa olosuhteita parantamalla

talouden konvergenssia sekä jäsenmaissa asuvien ihmisten elämää... Pitkällä

aikavälillä ja sopimusmuutosten jälkeen, koko rahaliitto EMU:n kattava

fiskaalinen kapasiteetti, jolla on shokkivaikutuksia absorboiva funktio voisi

täydellistää jo olemassa olevia politiikan koordinaatiovälineitä."

Selkokielellä: Euroopan unionin talous on kaaoksessa, pelastustoimenpiteet ovat

huonontaneet tilannetta, tavoitteissa on epäonnistuttu, eikä euroa ja EU:ta

pelasta mikään muu kuin täysimittainen tulonsiirtounioni eli liittovaltio.

Selväksi tulee myös, että EU:n ja euron pelastaminen on etusijalla

eurooppalaisten pelastamiseen nähden. Se voitaisiin hoitaa Euroopan keskuspankki

EKP:n suorittamalla setelirahoituksella: EKP ilmoittaisi ostavansa euroa

käyttävien jäsenmaiden valtionvelkakirjoja suoraan, eikä jälkimarkkinoilta kuten

tähän asti. Sitä tuskin tapahtuu, koska EKP:n säännöt kieltävät jäsenmaiden

suoran rahoittamisen.

Suomen eduskunnasta pudonnut Markku Uusipaavalniemi oli eduskunnan ainoa

edustaja, joka ymmärsi tämän ja puhui siitä eduskunnassa jo vuosia sitten.

Mutta EU:ssa vallitsee vakaan valuutan päähänpinttymä: tulkoon mieluummin kaaos

ja tuho kuin suora setelirahoitus.

Sen sijaan EKP setelirahoittaa erilaisten ohjelmien kautta pankkeja, jotta nämä

ostaisivat euromaiden velkakirjoja. Euromaat velkaantuvat yksityisesti

omistetuille liikepankeille. Veloista saatava korkotuotto valuu sekin pankeille.

Ja pankkien joutuessa pulaan euromaat ottavat pankeilta korollista lainaa

voidakseen uudelleenpääomittaa pankkeja so. antaa pankeille pankkitukirahaa.

Raportin voi ladata täällä

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7684

Kommentti:

Euroopan yhtenäisasiakirja (Single European Act) oli Rooman sopimukseen eli

Euroopan yhteisön perustamissopimukseen tehty uudistus 1990-luvulla. Sopimuksen

tavoitteena oli uudistaa sisämarkkinat vuoteen 1992 mennessä. Eurosta tuli

virallinen valuutta 1. tammikuuta 1999. Yhteisvaluutan oli määrä tukea kauppaa

ja kilpailukykyä.

Suomen kannalta EU:n merkitystä on liioiteltu. Kun tarkastelee Suomen tullin

tilastoja riittävän pitkällä aikavälillä, esimerkiksi vuodesta 1990 eteenpäin,

havaitsee, ettei EU ole Suomelle erityisen merkittävä kauppakumppani viennin

kannalta.

Euroalueen osuus viennistä maailmankaupassa oli 35,8 prosenttia vuonna 1990.

Vuonna 2000 euroalueen osuus viennistä oli pudonnut 29,7 prosenttiin. Vuonna

2010 euroalueen osuus maailmankaupasta oli supistunut 26,3 prosenttiin.

Mitattuna osuudella maailmankaupasta, kahdessa vuosikymmenessä euroalueen maat

menettivät yli neljänneksen kilpailuyvystään. Osittain tämä johtuu ostovaluutta

euron - euroa ei laske liikkeelle yksikään valtio vaan se ostetaan - hinnasta,

joka on yhtä kuin markkinakorko. Euro on liian useimpien maiden valuuttaan

nähden, ja tästä syntyy sisäisen devalvaation tarve.

Osittain kilpailukyvyn menetys johtuu Euroopan teollisuuden ja pääoman paosta

"kilpailukykyisempiin" matalapalkkamaihin ja vapaatuotantoalueille. Kuinka

alhaisia palkat "kilpailukykyisemmillä" alueilla ovat, voi päätellä seuraavasta:

Kreikassa tuntipalkka on talouskurin jäljiltä 2,5 euroa tunnilta, ja uusien

työntekijöiden, lääkärienkin, aloituspalkka on €580 per kuukausi.

Budjettialijäämä oli vuonna 2010 huikeat 120% bkt:sta, säästötalkoiden ja

pelastuspakettien jälkeen se on 180% bkt:sta.

Kreikan asehankinnat (Saksasta ja muualta) tehtiin NATO:n vaatimuksesta:

Kreikalla ja Turkilla pitää oleman NATO-yhteensopiva aseistus.

Euroopan pitäisi nostaa palkkoja sekä sosiaaliturvan tasoa ylläpitääkseen

kokonaiskysyntää. Sitä taas ei pystytä tekemään, koska maksajia ei ole

työpaikkojen kadottua orjatyövoima-alueille. Yhteinen varallisuus -

energiayhtiöt, satamat, vesi, terveydenhuolto jne - on myyty sijoittajille,

joten valtio ovat menettäneet tulolähteitä.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausjulkaisuun "State Shareholdings in

Finland 2007" vertaamalla näkee, miten Suomikin on  myynyt hyvin tuottaneita

yrityksiä sekä osuuksiaan niissä pois: Rautaruukki, Stora Enso, Fortum, Altia,

Destia, Ekokem, Digita, Finngrid, Edita, Valmet, Kemira, Outokumpu, Fortum,

Veitsiluoto...

Kommentin lähteet:

Greece: The EU´s neoliberal poster boy

http://www.globalresearch.ca/greece-the-eus-neoliberal-poster-boy/5365505

State Shareholdings in Finland 2007

http://valtionomistus.fi/english/files/2012/01/State_Shareholdings_in_Finland_2007.pdf

Suomen Tulli: Tuonti, vienti ja kauppatase 1990-

http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/grafiikkaa/liitteet/Kuviot_2012FI.pdf

World Bank, World Development Indicators 2002, (Table 4.5) & World Development

Indicators 2012, (Table 4.4).

World Bank, World Development Indicators 2008, Table 2.4.

Wolfgang Münchau, “Germany’s rebound is no cause for cheer”, Financial Times,

29/8/2010.

17.1.2014

Eurovaaleja kannattaa käyttää suunnan muutokseen

Äänestysprosentit kolmissa edellisissä eurovaaleissa ovat Suomessa vaihdelleet

30-40 prosentin välillä. Suuri enemmistö äänioikeutetuista ei ole siis pitänyt

mielekkäänä äänestää ollenkaan. Se on hyvin ymmärrettävää.

Suomesta valitaan 13 meppiä yli 700 joukkoon. He toimivat omissa

puolueryhmissään. Mepeillä ei ole oikeutta tehdä lakialoitteita EU:n

lainsäädäntöön sen enempää kuin jäsenmaiden kansanedustajillakaan.

Eurobyrokratia ei muutenkaan monia jaksa innostaa. Miksi siis äänestää?

Eurovaaleja voi ja kannattaa käyttää suunnan muutoksen vaatimiseen. Kun

suomalaisilta on kysytty, missä tärkeimmät maatamme koskevat päätökset pitää

tehdä, noin 70 prosenttia on vastannut, että Suomessa. Eurovaaleissa on

mahdollista vaatia päätöksentekovallan palauttamista EU:sta omiin käsiimme.

Eurovaalikampanja tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden keskusteluun Suomen ja EU:n

suhteesta ja sen tulevaisuudesta. Moni kansalainen näkisi mielellään

keskusteluja Suomen tulevaisuuden vaihtoehdoista. Niitä vaihtoehtoja nimittäin

on muitakin kuin eurossa ja EU:ssa jatkaminen.

Jää nähtäväksi, antaako valtamedia tilaa valtapuolueiden ja haastajien

keskustelulle, vai syrjitäänkö uusia puolueita edelleen.

Itsenäisyyspuoleen eurovaaliteema on ”Omalla rahalla tulevaisuuteen”. IPU:n

mielestä oma raha tarjoaa tien ulos nykyisestä umpikujasta. Oman rahan ja

päätösvallan palauttaminen on välttämätöntä Suomen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin

kannalta

Puolueiden jako oikeistoon ja vasemmistoon on menettänyt käytännössä

merkityksensä. Puolueiden jakaminen EU-kriittisiin ja muihin ei kerro sen

enempää. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän kriittisiä. Todellinen jakolinja

puolueiden välillä kulkee siinä, halutaanko Suomen olevan eurossa ja EU:ssa vai

vaaditaanko Suomelle oma raha ja itsenäinen päätösvalta.

Kevään eurovaaleissa on mahdollisuus kannattaa Suomen siirtymistä omaan rahaan

ja itsenäisyyteen. Ainakin Itsenäisyyspuolue esittää nämä vaatimukset. Kaikki

nykyiset eduskuntapuolueet ovat euron ja EU-jäsenyyden kannalla. Osa kiitellen,

osa kritisoiden.

Jos Itsenäisyyspuolueen edustajia valitaan EU-parlamenttiin, puolue käyttää

saamansa voimavarat työhön Suomen eurosta ja EU:sta eroamisen puolesta. IPU mm.

perustaa Suomeen toimiston jakamaan tietoa nykyisen politiikan vaihtoehdoista.

Päätökset eurosta ja EU:sta eroamisesta täytyy tehdä aikanaan Suomen

eduskunnassa. Eurovaalit ovat kuitenkin tilaisuus, jossa äänellä voi vaikuttaa

ja ottaa kantaa Suomen suuntaan. Niitä suomalaisia, jotka kannattavat

siirtymistä omaan rahaan ja itsenäisyyteen, on useita kymmeniä prosentteja

äänioikeutetuista. Jos heistä huomattava osa äänestää omien tavoitteidensa

puolesta, tuloksena eurovaaleissa on jotakin uutta. Silloin veret eivät

vaaleissa seisahdu, vaan lähtevät kiertämään entistä rivakammin.

http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158583-eurovaaleja-kannattaa-kayttaa-suunnan-muutokseen

30.12.2014

Imperiumin vastaisku

Eurovaalien lähestyessä imperiumi on aloittanut vastaiskunsa. Eurokriisin

aiheuttama ja valitun politiikan syventämä reaalitalouden tuho lakaistaan

mediassa maton alle ja esiin nostetaan loistavat tulevaisuudennäkymät, jotka

odottavat aivan nurkan takana.

Yhtenä esimerkkinä käynnistyneestä mediavyörytyksestä Uusi Suomi nostaa

jutussaan "Eurokriisi on ohi? – Mario Draghi pyyhki poliitikoilla pöytää”

sankariksi EU:n keskuspankin pääjohtajan, joka kuulemma nauttii markkinoilla

suurempaa uskottavuutta kuin kaikki europoliitikot yhteensä. Miksei nauttisi,

onhan hän markkinoiden oma mies, Goldman Sachs International -pankin entinen

varapääjohtaja. Uutisessa haastellaan nettipankin meklaria ja otetaan samalla

selvä kanta osaavan yhtiövallan puolesta kämyistä demokratiaa vastaan.

Ei niin, etteikö nykyisissä näennäisdemokratiassa olisi paljonkin moitittavaa.

Huonosti toimivan niin sanotun edustuksellisen demokratia

korjausmahdollisuuksien sijasta esille nostetaan kuitenkin yhtiövallan sankarit,

joita ei ole edes teoriassa mahdollista vaihtaa vaaleissa. Draghin tapaiset

finanssisektorin ruhtinaat vaihtavat toimipisteitä tarpeen mukaan, ja ajavat

aina vain omaa asiaansa.

Mutta se valoisampi tulevaisuus. Siitä on huomattavan paljon miellyttävämpää

puhua kuin tehdyistä virheistä, ja niiden tulevaisuudessa odottavista entistä

raskaammista seurauksista. Kunhan jaksetaan vähän aikaa vielä, tehdyt uhraukset

eivät ole turhia, harjoitettu kuripolitiikka osoittautuu tulokselliseksi,

aurinko paistaa jälleen, linnut laulavat ja ihmiset tanssivat kaduilla.

Pörssikurssien nousuhan tämän todistaa, se ennakoi kuulemma käännettä

reaalitalouden puolella.

Näin tietysti on ennen eurovaaleja, vaikka samaa laulu on kyllä soinut koko

eurokriisin ajan. Kriisi on selätetty, käänne parempaan on tapahtumassa aivan

pian. Markkinoista on Rehnin, Kataisen ja Stubbin puheissa otettu niin monta

niskalenkkiä, että päättäjämme lienevät jonkinlaisia virtuaalisia

painimestareita.

Ikävästi voisi tietysti kysyä, missä ovat työpaikat? Pankeille avattu rajaton

luottopiikki on - vihdoin ja viimein - piristänyt tunnelmia laskuhumalaisilla

markkinoilla. USA:ssa pörssi on rikkonut ennätyksiä, ja nousun merkkejä on

epäilemättä Euroopassakin, mutta näytöt Atlantin molemmin puolin kertovat samaa:

reaalitalous ja finassisektori ovat entistä kauempana toisistaan. Vuoden 2008

jälkeen maailman miljardöörien yhteenlaskettu omaisuus on yli

kaksinkertaistunut, samalla kun työttömyys ja toivottomuus ovat lisääntyneet.

Tehdyillä uhrauksilla on täytetty puhkeavaa keinottelutalouden kuplaa. Ei sen

enempää, ei sen vähempää.

Toivoa paremmasta on kyllä olemassa. Tie siihen kulkee kuitenkin syvällisen

muutoksen kautta, ja muutokselle on annettu myös nimi: Omalla rahalla

tulevaisuuteen.

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

16.12.2014

Miksi emme valinneet dollaria?

Jos uskomme hallitusta ja sitä myötäileviä tiedotusvälineitä, vieraan valuutan

käyttäminen on Suomelle ratkaisevasti parempi vaihtoehto kuin oma raha.

Jos näin on, miksi ihmeessä me emme valinneet dollaria?

Suomi voi lainata USA:n dollareita rahoitusmarkkinoilta samalla tavoin kuin

eurojakin. Luottoluokittajat tekisivät työnsä, ja Suomen ulkoisen velan määrä

jatkaisi kasvuaan ihan niin kuin euroa käytettäessäkin.

Dollarin käyttäminen vapauttaisi meidät kuitenkin euroon liittyvistä takauksista

ja vastuista, joiden tulevaa kokonaismäärää kukaan ei pysty arvioimaan.

Suomen vaikutusvalta keskuspankin tekemisten suhteen säilyisi ennallaan:

pyöreänä nollana. USA:n keskuspankki FED on harjoittanut Euroopan keskupankki

EKP:ta selvästi löyhempää rahapolitiikkaa, joka on elvyttänyt ainakin

pörssikursseja, jos ei muuta.

Löysän rahapolitiikan myötä heikentänyt dollari voitelisi Suomen ulkomaankauppaa

niin euroalueen suuntaan kuin muuallekin maailmaan. Öljytuloistaan riippuvaisen

Venäjän kanssa käytävään kauppaan dollari toisi ennakoitavuutta: dollari on

edelleen öljykauppiaiden valuutta.

Dollarin käyttöönotto helpottaisi myös valmistautumista EU:n ja USA:n

valmistelemaan vapaakauppasopimukseen, jossa kuluttajien ja demokraattisen

koneiston ääni jyrätään suuryritysten etujen tieltä. Kun Lissabonin sopimuksen

myötä EU:lla on valta saattaa tämä jäsenmaitaan sitova sopimus voimaan, voisimme

sentään lohduttauta sillä, että amerikkalaisten kanssa käytävässä kaupassa jäisi

valuutan vaihtoon liittyvä vaiva pois.

USA:n dollaria käytetään maailmalla yleisesti toisena valuuttana oman maan rahan

rinnalla, mutta Panaman, Itä-Timorin ja Ecuadorin tapaiset valtiot käyttävät

sitä virallisena rahayksikkönään. En lainkaan epäile, etteikö Kataisen

umpikujahallitus pysty rakenteellisilla uudistuksillaan saattamaan Suomea samaan

seuraan. Eurokuntoon on päästy, seuraavaksi tavoitteeksi voitaisiin asettaa

dollarikunto.

Todettakoon lopuksi ja selvyyden vuoksi, että olen itse oman rahan kannalla.

Suomi tarvitsee oman keskuspankin ja valuutan sekä mahdollisuuden suoraan

keskuspankkirahoitukseen.

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

Kolme mielenkiintoista blogikirjoitusta:

http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159708-palkkojen-leikkaus-kreikan-tie

http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159742-talousjarjestelma-osa-jarjestelmakriisia

http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159468-kapitalismin-loppu-lahestyy