3.12.2011
Antti Pesonen:
KOLME HOKEMAA JA MUUTAMA KYSYMYS
Politiikassa kiteytykset sekoittuvat usein hokemiin, asiayhteyden ulkopuolella omaa elämäänsä eläviin lauseisiin. Hokemien toistelulla jäljitellään ja korvataan poliittista keskustelua? Täytetään tyhjä tila. Joskus on syytä kysyä, mitä hokemien taustalta oikein löytyy.
1. Tarvitaan enemmän Eurooppaa.
Lauseen "tarvitaan enemmän Eurooppaa" kuulee yleisvastauksena silloin kun puhe kääntyy Euroopan Unionin epäkohtiin. Mistä lähtien Eurooppa on tarkoittanut samaa kuin Euroopan Unioni? Maantieteellisesti yhtäläisyysmerkkejä maanosan ja unionin välille ei voida koskaan vetää, eivätkä humanismin ja demokratian kaltaiset eurooppalaisiksi katsottavat aatteet voi markkinadiktatuuria kohti marssivassa unionissa kovinkaan hyvin.
Eurooppalaisia arvoja EU:ssa kyllä kaivattaisiin, mutta niitä kohti pyrkiminen tarkoittaisi nykymuotoisen unionin loppua. On tietysti mahdollista että "enemmän Eurooppaa" viittaa pelkästään unionin laajenemishaluun, mutta on aika vaikea nähdä, kuinka uusien jäsenmaiden haaliminen mukaan ratkaisisi nykyiset kriisit.
2. Suomi tarvitsee enemmän kansainvälistä yhteistyötä.
Kansainvälisen yhteistyön merkityksestä on helppo olla samaa mieltä. Kysymys kuuluu, milloin tuo yhteistyö alkaa? Euroopan Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka jatkuvine yhdellä äänellä puhumisen vaatimukseen syö Suomen kansainvälistä liikkumavaraa ja mahdollisuuksia aloitteellisuuteen. Unionin sisällä Suomella on luokan kilteimmän oppilaan rooli, joka kyllä saa istua niiden pöytien ääressä, joissa päätöksiä tehdään, kuuntelemassa. Suomen vaikutusvalta EU:ssa riittää siihen, että kansalaisten rauhoittamiseksi toteutetaan Kreikan lainavakuuksien kaltaisia poliittisia ilveilyjä. Yhteistyö ei ole mahdollista alistussuhteessa, siksi alistumisen on loputtava.
3. Euro on tuonut vakautta.
Voiko jatkuvaa epävakauden tilaa kutsua vakaudeksi? Tämä kysymys tulee mieleen silloin kun euron puolustajat vetävät viimeisenä korttinaan esiin hokeman "euro on tuonut vakautta". Vakaus tarkoittaa kaiketi pysyvää, yllätyksetöntä ja ennakoitavaa tilaa, ja nämä kriteerit euro on kieltämättä täyttänyt lyhyen historiansa aikana epävakautensa suhteen.
Jo ennen nyt käsillä olevaa katastrofia euroon kuuluminen on merkinnyt Suomen vientiteollisuudelle tärkeän dollarin kurssin heittelehtimistä ja asemien menettämistä suhteessa muihin, omat valuuttansa säilyttäneisiin pohjoismaihin. Saksan taannoisten elvytystarpeiden mukaisesti alas painettu korkotaso synnytti euroalueelle kiinteistökuplia ? Espanjan kupla on jo puhjennut, Suomen vielä ei. "Vakaan" euron puolustajat käyttävät usein Suomen 90-luvun alun devalvaatiota ja sen aiheuttamaa joukkotuhoa yritysten joukossa kauhuesimerkkinä oman valuutan tuottamasta epävarmuudesta. Riittänee kun toteaa kyseisen katastrofin syntyneen pääomaliikkeiden vapauttamisesta yhdessä liian korkealla kurssilla tehdyn markan Emu-kytkennän kanssa ? eli jo euroon liittymisen valmistelu aiheutti meillä yritysten joukkotuhon ja massatyöttömyyden.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja |
