VIIKON SITAATTI

Viikko 44:
"Hannu M puhuu asiaa. Kaikki vanhat kääkät pois päättämästä" (Y-K 30.10.12).
- Näin oli Hannu Mikkilä (kesk.) näköjään populistina puhunut vaalien alla, vaikka nimenomaan Nurmeksen kepuehdokkaissa taisi olla näitä "vanhoja kääkkiä" eniten. Aloittaisi Hannu Mikkilä omien piiristä tuon puhdistustyön, jos pelkkää ikärasismia haluaa jossakin harjoittaa.

20.9.2011

Euroopan Unioni - korruption kehto

EU:n tavoitteena pankkien ja suursijoittajien etujen ajaminen, vallan keskittäminen ja peruspalvelujen yksityistäminen

Euroopan Unioni on koko historiansa ajan ollut korruption kehto. Järjestelmä on luotu hoitamaan kaveripiirin etuja sulle-mulle -periaatteella. Nyt tuo korruptiosampo on yskinyt jo jonkin aikaa ja Hassisen Koneen Ismo Alangon sanoin "kupla kimaltaa".

Euron valuutta-alueen kriisi on erityisesti Kreikan kautta paljastanut, että suuret pankit ja rahoittajat pyrkivät käärimään voitot itselleen, mutta velkarahalla pyöritetyn talouskriisin kustannukset pyrtiään jakaan kaikkien eu-maiden kesken. Kreikan kohdalla suurimmat lainoittajat ovat Ranskan, Saksan ja Englannin pankit ja rahoituslaitokset, ja tietysti näissä maissa Kreikka halutaan mahdollisimman pitkään pitää tekohenkityksessä julkisella EU-maiden rahoitukselle, jotta pankkien ja rahoituslaitoksien tappiot tulisivat olemaan mahdollsimman pienet.

Suurien ehdoilla mennään, ei pienien. On turha kuvitellakaan, että veronmaksajien etuja ajateltaisiin EU:n suurissa maissa. Niissä ajetaan vain suursijoittajien ja erilaisten keinottelijoiden ja osakkeenomistajien etuja.

Projektitoiminta osa kusetusta

Tänä päivänä tämän korruptio-organisaation toimintaa kuvastaa hyvin EU:n kautta jäsenvaltioille pyöritettävät projektit ja projektirahat. Valtioiden kansalaisia sumutetaan jatkuvasti projektitoiminnalla. Luovuus ja rehellinen yrittäminen on haudattu, tilalle on tullut projektisuunnittelu ja -rahoitus. Pelkkä projektitehtailu, joista suurin osa elävät vain projektiaikansa hallinnon pyörittämiseksi. Lisäksi hankkeita ja projekteja esitellään vain EU-rahoitusprojekteina, vaikka ne vaativat aina myös kansallisen rahoitusosuuden.

EU-julkisuus kunnissa ja kylissä on erittäin taitavasti rakennettu siihen eu-uskoon, että luomalla projekteja saadaa jotakin ulkomaalaista rahaa kylän tai kaupungin käyttöön, vaikka todellisuudessa esimerkiksi Suomi on ollut vuodesta 1995 liittymisen jälkeen EU:n nettomaksaja. Maksamme EU-jäsenyydestä enemmän kuin sieltä saamme tukina ja  mm. erilaisten projektien ja hankkeiden rahoitukseen.

Kaikki kehittämishankkeet ja projektit olisi voitu rahoittaa pelkästään Suomen verorahoilla, jos niitä sitten olisi haluttu tukea järkevinä. Nyt pyöritetään vain projektimaailmaa, jonka kytkennät todellisiin ongelmiin ja kehittämishankkeisiin ovat usein hyvin kaukana. Myös lopullinen päätösvalta on kaukana kylistä ja Suomesta, byrokratia ja korruptio alkaa heti oven ulkopuolella ja lisäksi toimintaa ohjataan myös erilaisilla direktiiveillä.

Hankkeet ja projektit vaativat kunnallista ja maakunnallista tukea. Kuntien pikkuvirkamiehet kokevat todistetusti olevansa onnensa kukkuloilla päättäessään tukiosuuksista ja päästessään juomaan kahvia hankkeiden ohjausryhmissä, kuten Nurmeksen kaupunginjohto. Saadaan muka eu-rahaa, joka todellisuudessa on roposia Suomen eu-jäsenmaksusta vuosittain, lisäksi julkiset hankkeet vaativat aina myös kuntarahoitusosuuden ja kuntapäätöksen hyväveli-organisaatiossa.

Kuntien lisäksi sama korruptiohuoraus jatkuu maakuntaliitoissa. Sulle-mulle -tukieuroja jaetaan poliittisesti vain harvoille ja valituille, pienessä kaveripiirissä, ja myös rapparijärjestön ohjaamana. Projektitukien avulla yritysten kilpailutilanne on vääristetty, tukieuroja on ohjattu monille suurille ja samalla myös päättäjien kaveripiireihin kuuluville yrityksille suhteiden perusteella.

EU-huoraus huipussaan jo Ahon hallituskautena

Suomen eu-huoraus ja -korruptio alkoi hyvissä ajoin jo ennen eu-jäsenyyttä. Varsinkin ennen eu-jäsenyysäänestystä 1995 Suomessa kansan kusetus oli huipussaan. Esimerkiksi Ulkoministeriössä johtavat virkamiehet kouluttivat keväällä 1995 eurooppatiedotuksen väkeä keskustalaisen Esko Ahon hallituksen aikana jakamaan vain mahdollisimman paljon eu-esitteitä. Myöhemmin valtiosihteeriksi ylistetty Antti Satuli ulkoasiainministeriöstä koulutti virkamiehiä vain hukuttamaan ihmiset eu-materiaaliin, jotta saavat sen käsityksen, että tietoa kyllä on.  Ohjeistus oli, että materiaalia vain jaetaan mahdollisimman paljon, jotta ihmiset luulisivat saavan tietoa ennen EU-jäsenyyden kansanäänestystä.

Kierous oli jo tuolloin huipussaan, jotta edes pieni enemmistö saataisiin eu-jäsenyyden taakse. Myöhemmin Satuli olikin sitten palkintomatkalla Suomen EU-suurlähettiläänä Brysselissä 1995-2001 ja 2002 pääsi seinälle valtiosihteeriksi nimettynä.

Nyt myös Esko Aho "hoitaa" yhteiskuntasuhteita Nokiassa, jotta tämä "köyhä" firma saisi mahdollisimman paljon tukieuroja. Nokia yhtiönä alkaakin olla konkurssikypsä, kun puhelimien käyttöjärjestelmät ovat jo vanhoja mm. Mikrosoft-yhteistyön takia.

Suuria kokonaisuuksia, valta keskitetään

Poliittinen korruptio on EU:n myötä vain pahentunut myös Suomessa. Myös erilaiset yritystuet yms. ohjautuvat poliittisten järjestelmien kautta. Maakuntahallinnon lisäksi paikalliset poliittiset luottamushenkilöt päättävät virkamiesesittelyn pohjalta, kenelle erilaisia tukieuroja jaetaan. Jos et ole ns. ruskeakielinen, niin tukieuroja ei tule.

Tämän eu-järjestelmän osana myös valta halutaan keskittää entistä suurempiin kokonaisuuksiin, mahdollisimman etäälle paikallisista ihmisistä. Tämä kehitys on silminpistävää nimenomaan Suomessa.

Palvelujen yksityistämistavoitteiden lisäksi myös valta halutaan keskittää entistä harvempien käsiin. Tutkimus osoitti jo, että esimerkiksi kuntaliitokset heikentävät demokratiaa ja alueiden syrjäseutujen vaikutusmahdollisuuksia, jopa luottamushenkilöistä tulee ammattipoliitikkoja, muuten ei pääse vaikuttamaan isoissa kokonaisuuksissa.

Viimeiset selvityksetkin osoittavat, että valtion hallinnonkin keskittäminen on johtanut vain kustannusten nousuun, asioiden käsittelyn byrokratisoitumiseen entisestään ja palvelujen heikentymiseen, niiden käyttäjien kannalta.

Suomessa on menossa järjetön keskittämiskehitys, jolla kansa halutaan tehdä hiljaiseksi ja nöyräksi vallapitäjilleen, ja samalla mahdollisimman etäälle päätöksenteosta. Palveluja ajetaan alas nimenomaan kuntaliitoksilla ja muilla etäpalvelupisteillä, samalla syrjäkylien asukkaiden yhteisvoima halutaan tukahduttaa tekemällä jo perusasioiden hoitaminen mahdollisimman hankalaksi, jotta edes energiaa ei jäisi mihinkään muuhun. Saati, että olisi mahdollisuus edes osallistua ja kulkea tapahtumiin.

Tässä keskittämistyössä ovat kunnostautuneet myös paikallislehdet ja heidän omistajansa. Esim. Pohjois-Karjalassa Laakkosen "autotalokerho" päättää, mistä alueen lehdissä keskustellaan ja varsinkin sen, mistä ei keskustella - kun maakunnan lähes kaikki lehdet ovat samaa konsernia.

Pakallislehdissä osataan kyllä hurskastella, että he kertovat totuuden ja eivät valehtele, jopa "jumalan edessä", kuten jopa Y-K:n päätoimittaja Pertti Meriläinen taannoin uskotteli lukijoilleenkin olevansa totuuden äänitorvi.

Vaihtoehtojournalismia ei hyväksytä

Nyt myös lehdessä 24.5.11 huudettiin "tiedotusvälineiden vastausta vaihtoehtojournalismiin"? Mitä sekin tarkoittaa, kun toimitusten ja toimittajien pitäisi itse kyetä jo tuomaan esille ns. vaihtoehtojournalismia, eikä vain toimimaan virkamiesten postitoimistona kuten Ylä-Karjala -lehdessä tehdään. Taas kissa nostaa häntäänsä, vaikka pitäisi itse tehdä jotain ja tutkia asioita.

Sen sijaan lehdet eivät edes julkaise mitään,  esimerkiksi pienpuolueiden tiedotteista, mutta osaavat kyllä hurskastella jonkin vaihtoehtojournalismin perään ja puolestapuhujiksi. Kaikki vain lukijoitaan hämätäkseen ja asemaansa pönkittääkseen.