VIIKON SITAATTI

Viikko 44:
"Hannu M puhuu asiaa. Kaikki vanhat kääkät pois päättämästä" (Y-K 30.10.12).
- Näin oli Hannu Mikkilä (kesk.) näköjään populistina puhunut vaalien alla, vaikka nimenomaan Nurmeksen kepuehdokkaissa taisi olla näitä "vanhoja kääkkiä" eniten. Aloittaisi Hannu Mikkilä omien piiristä tuon puhdistustyön, jos pelkkää ikärasismia haluaa jossakin harjoittaa.

Ylä-Karjalan pt. Pertti Meriläinen kieltäytyi 26.9.2008 julkaisemasta tätä kirjoitusta muka ylipitkänä. Kuitenkin esim. 7.10.2008 sivulla 2 on enemmän mielipidekirjotuksia.

Ylä-Karjala on Jukolan Osuuskaupan postitoimisto

Kiitos Jukka Räsänen totuuden sanoistasi: "matkailukaupunki Jukolan Osuuskaupalle myytiin".

Historiallinen kaupungin myyntipäätös tehtiin Nurmeksen valtuustossa 2004.

Kyllä on taas sanat hallussa Ylä-Karjalassa. Jukka Räsänen kirjoittaa 25.09.2008: "Kritiikki on kohdistunut hintaan, jolla matkailukaupunki Jukolan Osuuskaupalle myytiin." Niinpä, kaupungissahan on puhuttu jo neljä vuotta, että onko S-ketjun Jukolan Osuuskaupalla oikeus kerätä jo verojakin kaupunkilaisilta. Tämä Jukka Räsäsen julki tuoma totuus vahvistaa sitäkin näkemystä. Mainittakoon myös, että esimerkiksi hakusanalla (´nurmes rap´) löytyy www.youtube.com -sivuilta musiikkivideo, joka alkaa: "Huomenna, jos Jukola suo, on iltatori".

Ylä-Karjala -lehden toimittaja Jukka Räsänen vaatii 25.09.08, että "Bomba-kauppojen valituskierre on katkaistava". Jutun aluksi lapsuusmuistoissaan pyöriessään hän vihjaa tarvittaessa "kylmän kyydin käyttämiseen" ja lopuksi on jo "hätä jonkin auktoriteetin saamiseksi" katkaisemaan valituskierre. Mikä hätä nyt on, vai onko juttu tilaustyö? Samassa lehdessä on Räsäsen tekemä kaupunginkamreeri Jari Lampisen haastattelu, jossa laitetaan tyypilliseen tapaan tuleville valtuutetuillekin "länkiä kaulaan".

Mitä Räsänen nyt yrittää viestittää, vai yrittääkö hän uhkailla tai provosoida joitakin tahoja asiassa? Tuntuu kuin hän ei arvostaisi yhtään lain turvaamaa valitusoikeutta, vaikka toteaakin riveillään, että "valitusoikeus on osa demokratiaa, mutta…", niin mutta. Nyt jostakin syystä Bomba-kaupoista ei saisikaan valittaa, vaikka Kuopion hallinto-oikeuden päätös jo Bomban osalta oli Korkeimman hallinto-oikeuden päätökselläkin puutteellinen.

Tällaiset puheet, yhdistämiset "kylmään kyytiin" ja jonkun auktoriteetin vaatimista katkaisemaan valitusoikeutta, ovat enemmänkin tuttua diktatuureista. Ehkä Nurmeksessa senkin kannattajia löytyy, ainakin tällaisilla lehden toimittajan kirjoituksilla.

Jukka Räsänen ei taida Bomba-kaupan osalta muistaa edes sitä, siis ei halua muistaa, että Bomba-Sotka -kauppasopimus tehtiin 2003-2004 ilman avointa ja julkista myyntiä. Bomban yksi osakas vain etsi sopivaa ostajaa. Tavoitteenaan tietysti sopimus, jolla he saivat omat sijoittamansa rahansa takaisin, maksajana helposti kaupunki verorahoista.

Tältä pohjalta Räsänen on todella viisas, siis jälkiviisas, esittäessään kysymyksensä: "Mihin Bomba-Sotka -hintaväitteet noin 10 miljoonasta eurosta perustuvat ja keneltä moinen summa olisi ollut saatavilla?" Todellista, markkinahintaista myyntihintaahan ei todellakaan tiedetä, kun omaisuutta ei yritettykään myydä avoimella kaupalla, julkisesti. Lisäksi valituksistakin selviää, jos osaa lukea, että jo alueen kunnallistekniikka ja sähköliittymät ovat jo sitä hintaluokkaa, kuin mitä Jukola maksoi, noin 1,2 miljoonaa euroa. Tällä hinnalla myytiin siis mm. kaikki alueen rakennukset ja kylpylähotelli sekä noin 14 hehtaarin ranta-alue rakennettuna matkailualueena. Esimerkiksi 2007 Hämeessä Padasjoen kunta myi täysin tyhjän kolmen hehtaarin maa-alueen 1 miljoonalla eurolla kylpyläkäyttöön.

Nurmeksessa julkisen omaisuuden arvoa tietoisesti vähäteltiin, kaupunginkamreeri Lampinen määritteli Bomban rakennukset jopa latokasaksi kaupungin lausunnoissa. Toisaalta esim. Vilho Tikka on kirjoittanut Ylä-Karjalan palstalla 28.4.2007, että kiinteistöomaisuutta tulisi täälläkin osata arvostaa. Saati sitten julkista, verorahoin rakennettua mittavaa omaisuutta. Mutta ei tietenkään, kun kyse oli omaisuuden siirtämisestä yksityiselle toimijalle, eikä kysymys ollut päättäjien omasta henkilökohtaisesta omaisuudesta.

Bomban ja samalla Sotkan myyntiä valmisteltiin salassa. Valmisteluhan salattiin jopa Nurmeksen kaupunginvaltuutetuilta joulukuun 2003 kokouksessa. Se on todettu jopa Ylä-Karjalassa ja asiaa käsiteltiin myös lehden entisen pt. Seppo Harjun pääkirjoituksessa. Räsänen haluaa nyt värittää tätäkin totuutta, jostakin syystä?

Bomballe ja Sotkalle olisi ollut muitakin isoja ostajaehdokkaita, jos omaisuutta olisi haluttu myydä julkisesti. Miksi Räsänen ja lehti ei ole tuonut julki näitäkään tietoja lukijoille. Onko liian vaikea asia toimittajan työksi, vai vaiettava asia? Ei siihen tarvitsisi kuin vähän tehdä toimittajan työtä. Jopa suuret hotelliketjut (muut kuin S-ketju) olisivat olleet kiinnostuneita, jos sitä olisi myyty julkisesti ja tehokkaasti. Lisäksi Jukolan tarjous oli kaikista kallein kaupungin taloudelle ja veronmaksajille, kahdesta muusta tarjouksesta.

Räsänen jälkiviisastelee kirjoituksessaan myös Jukolan Osuuskaupan investointeja alueelle. Mistä hän tietää, mitä kaikkea joku toinen ostaja olisi sijoittanut mm. Bomba-Sotka -alueelle. Ei mistään. Se on tätä Räsäsen jälkiviisastelua, kun toteaa, että "hinta ei ollut ainoa päätökseen vaikuttava tekijä, vaan kyky kehittää matkailukaupunkia". Ja mitä ´matkailukaupunkia´? Moni yrittäjien kehittelemä matkailukohde on paljon pitemmällä ilman keinotekoisia parakkihotelleja ja ilman kuntarahoituksia.

Räsänen voisi ajella tai kävellä vähän muuallakin. S-ketju on joka kylän tiehaarassa, ei tämä rakentaminen ole Jukolan Osuuskaupan ´kykyä´ Nurmeksessa. Ei siinä paljon kykyä vaadita, kun samanlainen koppi on joka risteyksessä ja tuotevalikoimakin sama, jopa Nurmes-Hanko -välillä. Mutta kyllä senkin ymmärtää Ylä-Karjalan toimituksen osalta, että pitäähän heidän kehua säännöllisesti suurimpaa ilmoittaja-asiakastaan, muita kytkentöjä kuitenkaan unohtamatta.

Nurmeksen matkailussa yrittäjävetoisuus on tarkoituksella haluttu aina haudata. Itsenäisiä yrittäjiä ei ole koskaan haluttu kaupungin matkailutoimintaan, jotta kaupungin omat sidosryhmät saisivat jotakin pientä ylimääräistä, edes kahvitilaisuuksia. Sotkan rakentamisen aikoihin lahjontaa tehtiin jopa ilmaisilla kylpylälipuilla.

Räsänen on toimittajana Ylä-Karjalassa. Kun kerta hän haluaa leimata valituksien perustelut vaikeasti luettaviksi; kuten "kummallisiksi ja paikoin epäselvästi ilmaistuksi", niin miksi hän ei selvittänyt ´toimittajana´ valituksien perusteita edes tälle omalle selkokielelleen lehteensä ja haastatellut tarvittaessa valituksen tekijöitä? Ei tietenkään, mutta nyt hän haluaa viisastella asialla, leimata valitusten tekijöitä jopa kirjoitustaidolla ja selitellä, kun eivät itse ole tehneet työtänsä toimittajina. Pitäähän Räsäsen etsiä jokin porsaanreikä lehden toiminnalle ja perustella sitä lukijoillekin. Ihmisten manipuloinnin tämä lehti osaa. Ja sitten kuitenkin kaikki kaupungin ja Jukolan kapulakieliset lausahduksetkin menevät lehteen aina sellaisenaan. Luulisi, että päättäjien postitoimistot ja paikallislehdet olisivat erikseen, mutta ei Nurmeksessa.

Räsänen voisi kysyä myös Jukolan toimitusjohtaja Matti Konttiselta ja Jukolan Osuuskaupan hallituksen pj. Heikki Ikoselta, miksi he painostivat Ylä-Karjalan sivuillakin tammikuussa 2004, että "Jukolalla on mahdollisuus pärjätä matkailussa, jos vanhat rasitteet eivät siirry sille" (Matti Konttinen Eeva Vainion jutussa 31.1.2004). Jukolakin halusi siirtää rasitteet Nurmeksen veronmaksajien maksettavaksi, se Jukolan yhteiskuntavastuusta kaupantekohetkellä.

Eikö S-ketjulla olisi muka ollut varaa maksaa käypä hinta kaupungille? Rahaa kyllä on, mutta ei tahtoa. Ja miten muka pärjätä matkailussa, jos rahaa ei olisi edes muutamien satojen tuhansien eurojen rasitteisiin? Peliä sekin. Maksajaksi haluttiin kaupunki verorahoilla. Helppoa, varsinkin kun kaupungin päättäjiltä ja virkamiehiltä ei edellytetä tehokkuutta markkinahinnan saamiseksi, kun on kyse verorahoilla rakennetun julkisen omaisuuden myynnistä.

Kaupungin talous olisi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos mittava matkailuomaisuus olisi myyty julkisesti ja markkinahintaan. Asia kannattaa nimenomaan selvittää loppuun asti.

Mutta Jukka Räsänen vaientaisi käsittelyn. Jukka Räsäsellä on hätä saada jokin auktoriteetti lopettamaan valituskierre ja vihjailee ´kylmästä kyydistä´ juttunsa aluksi. Ehkä Räsäsellä itsellään on hinkua päästä täksi auktoriteetiksi. Vai onko sittenkin lehden tavoitteena päästä hyppäämään päättäjäksi päättäjän paikalle, Pirisen yli 10-vuotisiin "housuihin". Sekin on kyllä jo valitettavasti myöhäistä, kun 2004 "matkailukaupunki Jukolan Osuuskaupalle myytiin", onhan sen nyt toimittaja Räsänen todennut totuutenaan.